Kello soi aikaisin lauantaiaamuna, nousen ja kuljen puolisuljetuin silmin kohti kylpyhuonetta. Saksanpaimenkoira nostaa kulmiaan kuin sanoakseen, mitä ihmettä mies, nyt on aamu? Kasvojen pesu ja Suaveciton pomadet päähän, alkaa olla jo valmista. Ai mihin? Craft Beer Helsinki -käsityöläispanimoiden olutfestarille.
Matkamusiikiksi Juicea, pitihän mies sentään oluesta ja oli muutenkin nero. ”Hiljainen on pohjalaiskaupunki” -mietin auton lipuessa hiljalleen kohti valtatie kolmosta.
Laihian Mallas, ei helvetti, kuka sen tuohon tien varteen on käskenyt pystyttää. Tässä olisi vielä neljä tuntia matkaa jäljellä ja tuon jälkeen ei mielessä pyöri enää mikään muu kuin maltaiden maku.
Tietysti nuo aamutuulessa hiljalleen tanssivat vihreät viljapellot voi olla syy sijaintiin, mutta se ei tähän janooni auta. Mietin minkälaisia mallasrunkoja CBH pian tarjoaakaan minulle. Toivon että täyteläisiä, vetiset laihat eivät ole mieleeni. Seuraavaksi mietin minkälaisia runkoja yleensäkään Helsingissä näen, niissäkin pidän täyteläisistä. Onko mallas oluen vartalo vai vaatteet? Onko humala ruumis vai sielu?
”Tänään liikenteessä kuolee jonkun teräsvartalo, vieläkö meillä on kaljaa?” ajatus katkeaa Juicen 3.30 kappaleen sanoitukseen, osuu liian lähelle ja suu on vieläkin kuiva. Action Bronssonin Easy Rider soimaan ja kaasu pohjaan.
Bauhaussin kyltin siintäessä edessä Tampereen ohitustiellä alkaa janon lisäksi vaivata myös nälkä. Pian liittymästä ulos ja Wigrenille hakemaan nyrkin kokoisia lihapullia ja puoli metriä mustaamakkaraa. Tai ei sittenkään, muistan että niistä saa valtavat ilmavaivat. Ensinnäkin olen menossa yöksi ystäväni luokse ja toiseksi olen menossa ihmismassaan nauttimaan oluista. Nenä hoitaa sen verran suuren osan makuaistista joten vilkku ei mene päälle vaan jatkan hetken suoraan ja suuntaan Helsingin mottoritielle.
Ja mitä hittoa, löydän itseni Linnatuulen Nesteellä syömässä Hesburgerin ruishampurilaista, hävettää. Ei tämä ollut se mitä mietin vaihtoehdoksi peri pirkanmaalaiselle kaasu-ruoalle, mutta auton uhkaavasti vähenevä bensamittari pakotti minut pysähtymään tänne. Sen lisäksi aurinkolaseistani irronnut toinen sanka saneli minut ostamaan huoltoasemalta uudet. Sain survottua ne vaihtokuntoon jättämällä lasit vaihdekepin ja keskikonsolin väliin. Kyllä nyt kelpaa maalaisen mennä maamme pääkaupunkiin.
Kallio. Olen perillä. Auto parkkiin. Parturiin tasoittelemaan sivut. Olutta R-kioskilta ja ystäväni oven taakse. Ding dong. Ovi aukeaa ja hyvin krapulainen peittoon kääriytynyt nais-ihminen ilmoittaa että Peter on vielä töissä. Ei mitään, bisse auki ja sohvalle, mihinkäs tässä kiire, valmiissa maailmassa… paitsi nyt tietysti käsityöläispanimoiden olutfestareille. Pari kauppavahvuista apaa ja ipaa ehdin imaista sisääni ennen kuin kaverini saapuu. Iloinen jälleennäkeminen, käsipäivää, halaus ja suunnataan hymyssä suin kohti ratikka-pysäkkiä ja siitä rautatientoria. Samanhenkiset mielet menossa muiden samanhenkisten kanssa juomaan olutta, tämä sosiaalisuus on syy miksi rakastan oluita.
Paljon parjatut 3 tunnin jonotukset on suorastaan pettymys. Vaivaiset 10 minuuttia ja rahakortti kourassa sisällä festareiden oman jalkalasin kanssa. Tämähän sujuu. Aurinko paistaa täydeltä taivaalta, parikymmentä panimoa Suomesta ja ympäri Eurooppaa, kello löi juuri neljä ja koko päivä aikaa oluiden parissa.
Otetaan kisa kumpi valitsee paremman oluen. Tai tämä mikään kisa ole, ristiin näitä kuitenkin maistellaan ja nautitaan.
1. Malmgåren
Minä: Arctic Circle Ale (7,3 %, maustettu)
Peter: X-Porter (7,0 %, Porter)
(Peter johtaa 1-0)
Täällä on huikean hyvät pesupisteet. Joka juoman jälkeen voimme käydä huuhtelemassa lasit ilman jonotusta ja pesupisteiden vierestä löytyy myös vesipisteet välivesille.
2. Bidassoa Basque Brewery
Minä: Amuitz (5,0 %, Hoppy Lager)
Peter: Imperial Russian Stout (10,5 %, RIS)
(Peter johtaa 2-0)
3. Humalove Brewing
Minä ja Peter: Poro (10 %, Nordic moss ale, collab with Õllenaut)
Voi hyvää päivää! Nollataan pisteet, ei näköjään vielä edes käsitetty mitä kaikkea sana olut kätkee sisälleen. Tätä ihmetellään muiden pöydässä istuvien kanssa. Tuossa on pariskunta, josta mies kuuluu olutseuraan johon hyväksytään vaan miehiä ja hänen vaimonsa, joka ei ole olutseurasta koska ei ole mies. Ja tuossa joku nainen Vantaalta, joka juo vaan stoutteja ja porttereita. Mutta me juodaan Poroa, hämmästelemme, nautimme ja nauramme.
4. Olarin Panimo
Minä: Ocarina of Lime (5,7 %, Fruit Beer)
Peter: Area 21 SMaSH Series (Mosaic) (5,9 %, Pale Ale)
(Peter johtaa 1-0)
5. Radbrew
Minä: Buster-Jangle (7,0 %, American IPA)
Peter: Ivy Mike (8,5 %, Double IPA
(Peter johtaa 2-0)
Meidän kävely alkaa suuntautua myös etenemisen lisäksi sivulle. Tässä vaiheessa on hyvä valita sopiva ruoka oluiden lomaa. Koska aurinko paistaa ja on lämmintä, päädymme meksikolaistyylisiin nacho-lautasiin savustetun porsaanlihan ja papujen kera. Tällä eväällä saamme taas askelmerkit kohdalle ja pystymme jatkamaan maistelua.
6. Hiisi
Minä: Bruxellensis Lupus (9 %, Bruxellensis Double IPA)
Peter: Iku-Turso (9 %, Imperial Stout)
(Tämä erä tasan, herkkua kumpikin)
7.Brouwerij de Molen
Minä: Amarillo (9,3 %, Imperial IPA)
Peter: Hop & Liefde (4,8 %, American Pale Ale)
(Minä kavennan 2-1) Huh miten maukkaita oluita tekevät. Jopa tuo maitokauppavahvuinen on todella täyteläistä. Meidän täytyy siirtyä keräämään rohkeutta, että uskallamme maistaa näiden Hel & Verdoemenis Bourbon BA (11,0 %, Imperial Stout) oluen.
8.Vallilan panimo
Minä: Vallila Amber (6,1 %, Amber Ale)
Peter: Sauna – I-Olut (2,6 %, IPA)
Hahaa, onpas nolo veto Peteriltä. Minä juon sentään miesten oluita.
(Tasoissa 2-2)
9.
Minä: Browar Wąsoszu, Puola | Polska (8,5 %, Finnish extra stout, collab with Humalove Brewing)
Peter: Brouwerij de Molen, Hel & Verdoemenis Bourbon BA (11,0 %, Imperial Stout)
Nyt selvisi miksi Peter joi tuon miedon tuohon väliin, sehän tosiaan keräsikin rohkeutta. Nyt on sellainen herkku lasissa että oksa pois. Puolakin maistuu, mutta de Molenin olut on aivan käsittämätön, varsinkin viskin ystävälle.
(Peter johtaa 10-2, lopetettiin peli tähän)
10. Tanker Brewery
Minä ja Peter: Kaksteiskuud (8,8 %, Imperial IPA)
11.
Minä: La Quince, Vanilla Black Velvet (9,5 %, Russian imperial stout, collab with Cervesa Guineu)
Peter: Founders, KBS (11,2 %, Imperial stout)
1234…??? Juotiin kyllä muitakin, mutta muistikuvat ovat hatarat.
Mikä kruunaisi paremmin onnistuneet olutmaistelut kuin kaatosade. Yhtäkkiä taivas tummuu ja antaa kyytiä juhlijoille. Pöydät ovat hetkessä tyhjinä ja hämmästelemme kuinka pieneen tilaan mahtuu varmasti yli tuhatpäinen ihmismassa kun oluen ystäville tarjoillaan ilmaiseksi vettä taivaalta.
Otetaan spurtti On the Rocksiin. Hanasta halvinta lageria. Makuaistit olemme jo menettäneet tälle illalle, parempi ettemme rahojamme menetä. Pari tuopillista ja vessa kutsuu. On the Rocksin yläkerran miesten wc on erikoinen, keskellä vessaa on pönttö ja sen edessä pari pisuaaria, ovea ei kai saa lukita. Kiittelen vielä itseäni etten poikennut Wigrenille, koska muuten istuisin tuossa nolona muiden saniteettitiloissa asioivien ihmisten keskellä ja tuoksuisin pahalta.
Tehdään vuoronvaihto ja menen pöytään odottamaan. Sitten Peter tulee juosten. Perässä juoksee liiveillä varustettu motoristi. Ja nyt minäkin juoksen. Kaisaniemenkatu on liukas, eikä meidän tasapainoaistimme ole enää parhaassa kunnossa mutta ei onneksi ole tuon motoristinkaan. Mäjähdys, ja katsomme taaksepäin kun tuo parisataakiloinen lihakasa jatkaa matkaansa sivuttain kyljellään. Juostaan Pitkäsillalle PikkuDamiin asti ja kysyn Peteriltä mitä sattui? Peter oli laittanut oven lukkoon. Partamiestä oli harmittanut odottaa, niinpä se oli hakannut ovea ja huutanut. Oven avauduttua sitten tivattiin oliko Peter runkkaamassa. Peter oli kysynyt, että onko setä Priden jatkoilla kun noin nahoissa kulkee ja tuollaista kyselee. Ja sitten juostiin.
PikkuDamin kannella nautimme vielä Fat Lizardin Lime Ipat ja katsomme kuinka taivas salamoi. Ilta lähestyy jo puolta yötä. Ensi vuonna CBH uudestaan? Ilman muuta, jos se järjestetään ja makuaisti palaa siihen mennessä. Poistumme sateiseen yöhön Kallion suuntaan, Las Vegas kutsuu.
-vmh