Tyylilajit ovat loputon runsaudensarvi oluesta puhuttaessa: ”Edustaako tämä olut tyyliään?”, ”Onko se edes oma tyylinsä?”, ”Onko tyylilajeilla väliä?” On kuitenkin selvää, että eri oluttyylien tunteminen auttaa ymmärtämään oluen historiaa ja jäsentelemään omia olutmieltymyksiään. Siksi aloitamme nyt oluttyylejä esittelevän artikkelisarjan. Ensimmäinen osa käsittelee vaaleita lager-oluita ja sen on laatinut nimimerkin takana pysyttelevä jäsenemme. Artikkeli on käännetty myös ruotsiksi toisen jäsenemme, Sörenin, toimesta.
-KimmoK
—
Oluen maailma
Oluttyylejä on kymmeniä, ja jokainen panimo tekee näistä tyyleistä omanlaisiaan oluita. Tästä johtuen vain harvat oluttyypit voidaan selkeästi rajata. Oluissa maistuu aina ns. talon maku, eli jokainen olut on ensikädessä aina ”tekijöidensä näköinen”. Ei ihmekään, että olutharrastuksen aloittaminen voi tuntua haasteelliselta. Huoli pois, olet jo tietämättäsi aloittanut harrastuksen ensimmäisellä juomallasi oluella. Todennäköisesti se oli lageria, joka on ylivoimaisesti, valmistetusta ja, juodusta oluesta yleisintä. Lager onkin luontainen tapa sukeltaa oluen maailmaan, sillä tyylejä on useita, ne ovat monikäyttöisiä ja helposti lähestyttäviä.
Loistavia sivuja, jolla pääsee alkuun:
https://olutopas.info/aloittelijalle.php
https://www.systembolaget.se/fakta-och-nyheter/fakta-om-dryck/ol/
https://www.alko.fi/valikoimat-ja-hinnasto/tietoa-tuotteista/panimotuotteet/oluttyypit
Oluen maistelu ja arviointi
Itse en pisteytä maistamia oluita, mutta itse voit tietenkin niin tehdä. Jokaisen oma asia on miten ”vakavasti” harrastuksensa ottaa, mutta helpointa on kirjata ylös muutama pääkohta (ulkonäkö, tuoksu, maku ja jälkimaku) ja yleisvaikutelma oluesta. Hae samankaltaisuuksia/ eroja eri panimoiden/ maiden välillä.
https://olutopas.info/arvioinnista.php
VAALEA LAGER
Oluessa on kolme pääryhmää, näitä ovat pohjahiiva-, pintahiiva- ja spontaanikäymisoluet. Lager kuuluu näistä pohjahiivaoluisiin. Pohjahiivaoluet ovat saaneet nimensä siitä mihin hiiva asettuu käymisen jälkeen, eli tässä tapauksessa pohjalle. Käymislämpötila pidetään tyypillisesti alhaisempana (5-9 astetta) kuin pintahiivaoluissa, tällöin oluen maku on raikkaampi ja viljaisempi. Pintahiivaoluissa (mm. Ale, Vehnäolut, Porter, Stout) puolestaan hiiva nousee pintaan käymisen lopuksi ja käymislämpötila pidetään korkeampana, jolloin olut saa runsaammin vivahteita makuunsa.
Tässä keskitymme vain vaaleisiin lager-oluisiin, väriltään ne ovat vaalean keltaisesta aina kuparisiin. Nimensä se on saaneet Saksasta (lager = varasto), niitä nimittäin kypsytetään pitkiä aikoja viilen-netyssä varastotiloissa ( 3-12 viikkoa). Niitä on valmistettu 1400-luvulta asti ja ne ovat nuorin oluen pääryhmistä. Nykyisen ”maailmanjohtaja”-statuksensa lager sai kuitenkin vasta 1800-luvun puolessa välissä, kun ensimmäiset teolliset hiivakannat kehitettiin Keski-Euroopassa. Ensimmäiset teollisesti valmistetut lagerit valloittivatkin pian maailman olutmarkkinat ja ohittivat pintahiivaoluet valmistuksessa ja kulutuksessa. Koska lagereissa pääasiallisesti käytetyt ohramaltaat ovat hennosti paahdettuja ja humalointi on mietoa, ne tuovat usein vain vähän makuja mukanaan. Ne ovat pääosin raikkaita, kevyen maltaisia, miedosti humaloituja ja niiden alkoholipitoisuus vaihtelee suuresti.
Yleisimmät tyylit voidaan jaotella maantieteellisesti ja niiden alatyyppeihin. Jokaisesta alatyypistä voisi kirjoittaa sivukaupalla asiaa, nyt kuitenkin keskitymme vain lyhyesti yleisimpiin tyyleihin. Edellä mainituilta nettisivuilta löytyy kyllä lisää asiaa tarvittaessa.
Helles:
Yleisin saksalainen lager-tyyli. Ne ovat kepeitä, viljaisia, suutuntumaltaan kuivia ja humaloinniltaan aromaattisen kukkeita.
Pale Lager:
Usein valmistuksessa ohramaltaan lisäksi on saatettu käyttää esimerkiksi maissia, vehnää tai riisiä. Tämä saattaa ilmetä oluessa aavistuksen makeana vivahteena. Humaloinnissa käytetään usein alueelle tyypillisiä humalalajikkeita, jotka voivat tuoda esim. amerikkalaisissa oluissa greippisiä ja hedelmäisempiä vivahteita. Helposti nautittava kansainvälinen oluttyyli.
Steam Beer:
Kaliforniassa syntynyt oluttyyli, jossa käymislämpötila annettiin nousta korkeammaksi kuin muissa lagereissa yleensä. Humalointi on myös runsaampaa, maku maltaisempaa ja väriltään oluet ovat tyypillisesti kuparinruskeita.
Vienna Lager:
Historiallisesti Wienissä kehitetty oluttyyli, tällä hetkellä kuitenkin yleisintä Yhdysvalloissa. Oluet ovat maltaisempia, makeampia, paahteisempia ja aavistuksen mausteisempia kuin perinteiset eurooppalaiset lagerit. Värimaailman saman tyylinen kuin Steam Beer:ssä.
Eurooppalaiset/Mannermaiset Lagerit:
Samantyylisiä kuin Helles-oluet, jotka mukautuvat kuitenkin jokaisen maan omaan olutkultuuriin ja niissä käytettyihin maltaisiin ja humalalajikkeisiin, eivätkä ole tästä johtuen niin kuivia suutuntumaltaan. Kansainvälisin lager-tyyli.
Bock:
Alkujaan saksalainen oluttyyli. Viittaa korkeampaan alkoholipitoisuuteen. Runsaampi maltaisuus ja alkoholipitoisuus tulee esiin oluessa runsaampana suutuntumana ja hennosti aistittavana makeutena. Runsaampi humalointi tasapainottaa usein runkoa ja tuo mukanaan lievää katkeruutta ja yrttisyyttä. Doppelbock on alkoholipitoisuudeltaan vahvempi ja maultaan runsaampi isoveli. Bock-oluet saattavat olla myös väriltään selkeästi tummempia kuin muut lager-tyylit.
Eisbock:
Bock- tai Doppelbock-olut annetaan hennosti jäätyä ja syntyneet jäähileet kerätään pois. Näin ollen jäljellejäävän oluen alkoholipitoisuus nousee tuntuvasti, maltaisuuden maku voimistuu ja humalan maku kevenee.
Dortmunder:
Pohjois-Saksassa Pils-oluesta kehittynyt oluttyyli, joka on humaloinniltaan maltillisempi kuin serkkunsa. Tästä johtuen olut maistuu maltaisemmalta ja pehmeämmältä.
Tsekkiläinen Pils:
Tästä tyylistä kehittyivät aikanaan maailman valloittaneet lagerit. Pils on kuitenkin runsaammin humaloitua kuin lager. Halutessaan Pils voitaisiin erottaa omaksi pohjahiivaoluiden alaryhmäkseen, mutta tässä kirjoituksessa ne on helpompi niputtaa samaan ryhmään. Maltaisuudeltaan runsas ja voimakas eurooppalainen humalointi, tuovat selkeästi aistittavaa yrttisyyttä, mausteisuutta ja kukkeutta. Saksalaiset serkkunsa ovat maltaisuudeltaan ja rungoltaan kevyempiä versioita tsekkiläisestä, tästä johtuen humalointi tuoksuu ja maistuu voimakkaammin.
Lisää tietoa:
https://www.beeradvocate.com/beer/style
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_oluttyypeist%C3%A4
Kannattaa myös paneutua monenlaisiin olutkirjoihin harrastuksen alkumetreillä. Isolla sydämellä suosittelenkin ostamaan/ lainamaan kirjastosta ”Olut Viini Viski yhdessä”-kirjan (ISBN 978-952-321-109-4). Itselläni se antoi huomattavasti lisätietoa ja kiinnostavia tiedonjyväsiä olutharrastukseen.
-Caput Lupinum
—
Ölvärlden
Av de tiotals stilar öl som bryggeriena tagit fram och sätter sin egen prägel på kan man urskilja ett fåtal öltyper. Varje tillverkare har alltid sin egen smak på sitt öl. Man kan säga att ”ölet är sin bryggare lik”. Då är det inte så konstigt om öl som hobby kan kännas utmanande och svårt. Men ta det lugnt, du har redan tagit dina första steg i ölhobbyns värld i och med ditt första ölstop. Det var förmodligen av typen lager, som är den allra mest tillverkade och konsumerade typen av öl. Lager är lättast att börja med när man vill dyka in i ölvärlden då stilarterna är många, de är mångsidiga drycker och lätta att ta till sig.
Om du vill läsa mer så finns dessa utomordentliga länkar:
https://olutopas.info/aloittelijalle.php
https://www.systembolaget.se/fakta-och-nyheter/fakta-om-dryck/ol/
https://www.alko.fi/valikoimat-ja-hinnasto/tietoa-tuotteista/panimotuotteet/oluttyypit
Att smaka och poängsätta
Själv brukar jag inte poängsätta öl jag smakat på, men var och gör som den vill. Men några punkter lönar det sig i alla fall att skriva upp; utseende, doft, smak, eftersmak och allmän karaktär. Sök olikheter och likheter mellan de olika bryggerierna och länderna.
https://olutopas.info/arvioinnista.php
LJUS LAGER
Öl har tre huvudtyper: överjäst, underjäst och spontanjäst. Lager hör till de underjästa ölen. Underjästa öl har fått sitt namn av hur jästen samlas efter jäsningsprocessen, i detta fall på botten. Jäsningstemperaturen hålls något svalare (5-6 grader) än i överjästa öl. Det ger en friskare smak med toner av säden det bryggs av. I överjästa öl, så som Ale, Porter, Veteöl och Stout, stiger jästen till ytan i slutet av jäsningen och jäsningstemperaturen hålls något varmare. På så sätt fås en rikare smakvariation.
Här koncentrerar vi oss enbart på ljusa lageröl, som till färgen är från det ljust gula till kopparfärgat. Namnet kommer från tyska ordet Lager (= ett lager eller förrådsutrymme) i och med att ölet lagrades i svala förråd i 3-12 veckor. Lageröl har bryggts sen 1400- talet och är därmed den yngsta av öltyperna. Ölet fick sin stora spridning först på 1800- talet då de första jästkulturena för industrin togs fram i Centraleuropa. I och med detta tog lagertypen över ölmarknaden rätt snabbt både i produktion och konsumtion. Då kornmalten som används i lagerölet rostas lätt och humle används sparsamt ger de rätt lite karaktär åt ölet. Lager är oftast friska i smak, har mild humlebeska och alkoholprocenten varierar kraftigt.
De allmänna typerna av lager kan man dela upp geografiskt och dessutom i undertyper. Man skulle kunna skriva hyllmetrar om detta men nu koncentrerar vi oss på de allmänna typerna. På tidigare nämnda nätsidor kan man läsa mer ingående om detta.
Helles:
Den vanligaste typen av tysk lager. De är lätta, med smak av säd, torra och med aromatisk humlebeska.
Pale Lager:
I tillverkningen används t.ex. vete, majs eller ris som komplement till kornmalten. Detta ger ölet en aning sötma. I humlingen används regiontypiska arter som i t.ex. amerikanska öl tar fram grape och mer fruktiga toner. Ett öl som lätt avnjuts och som är känt internationellt.
Steam Beer:
Ett öl som uppfunnits i Kalifornien. Ölet har fått sitt namn från det att man låter brygden bli varmare i jäsningen än de övriga lagertyperna. Både humle- och maltsmakerna är starkare och färgerna mer mot koppar.
Vienna Lager:
Uppfunnet ursprungligen i Wien (därav namnet), men den mest kända typen i USA. Ölen har kraftigare maltsmak, är sötare, mera rostat och en aning kryddigare än de vanliga europeiska lagerölen. Färgen är rätt nära Steam Beer.
Europeiska / kontinentala Lager:
Stilen påminner mycket om Helles, men har olika karaktär beroende på vilket land det kommer ifrån. Ölen är gjorda med den egna regiones traditioner och med de sädes- och humlesorter som finns tillgängliga i området. Detta ger stor variation mellan regioner och länder. Oftast inte så torra i smaken. Den internationellt mest kända typen av lager.
Bock:
Ursprungligen en tysk öltyp och syftar på en högre alkoholhalt. En kraftigare malt- och alkoholarom gör smaken rikare och en aning sötare. En större mängd humle balanserar kärnan och tillför beska och örttoner. Doppelbock är storebror med kraftigare smak och alkoholhalt. Bock- öl kan också vara betydligt mörkare än de övriga lagertyperna. Bock har i allmänhet 6,3-7,2% alkohol. Doppelbock 7-12%.
Eisbock:
Bock- eller Doppelbock-ölet fryses långsamt ner. Kristallerna som bildas tas bort och kvar blir ett starkt öl med starkare maltsmak och mildare humlebeska. I allmänhet 9-14%.
Dortmunder:
Utvecklat från det nordtyska Pils- ölet, men har en mildare humlebeska än sin kusin. Därför har detta öl mer maltsmak och är mjukare till karaktären.
Tjeckisk Pils:
Detta är lagerölets ursprung och ur detta utvecklades den typ som vi idag kallar Lager. Pils har dock en starkare humlebeska än lagerölet. Pils kan egentligen klassas som en egen undergrupp av underjästa öl, men här är det mer naturligt att lägga Pilsen tillsammans med lager. Ölet har mycket smak av malt, stark humlebeska som ger örttoner, kryddighet och blommighet. De tyska varianterna är lättare än den tjeckiska, därför doftar och smakar humlet mer i dessa.
Mer information:
https://www.beeradvocate.com/beer/style/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_oluttyypeist%C3%A4
Som tips kan ännu sägas att det lönar sig i början att läsa öllitteratur. En bra bok är ”Olut Viini Viski Yhdessä” (ISBN 978-952-321-109-4). Jag har själv haft stor nytta av den, dels som informationskälla och dels för intressanta fakta om öl som hobby.
-Caput Lupinum
(övers. Sören)