Aihearkisto: Olutarvio

Olutarvio

Savua syksyyn

Savuoluet jakavat helposti mielipiteitä. Itse olen oppinut niistä pitämään hyvinkin paljon, kuten pääsiäisenäkin todettiin. Tällä kertaa tutustutaan kahteen Alkon valikoimista löytyvään kotimaiseen pienpanimosavuun.

Ruosniemen Musta Lomittaja

IMG_20171006_201321_1

Tyyli: savuolut/saison

Alkoholi: 6,3%

Katkerot: 30 EBU

Porilaisen Ruosniemen Panimon Musta Lomittaja voitti aiemmin tänä vuonna World Beer Awardsissa savuoluiden sarjan, joten kyllä tästä ainakin joku todistetusti tykkää. Eipä muuta kuin tutustumaan tarkemmin.

Olut on väriltään nimensä mukaisesti mustaa. Kohtalainen beige vaahto ei kovin pitkään paikoillaan viihdy. Tuoksua hallitsee varsin miellyttävä, melko voimakas savuisuus. Maussa savu tulee taas ensimmäisenä, mutta heti pinnan alla pilkahtelee myös salmiakkia. Näitä seuraa yrttinen ja pippurinen mausteisuus yrittäen lunastaa savu-saisoniksi kutsumisen. Tämän voisi ajatella olevan alussa savuolut ja lopussa saison, siis kahtiajakoinen. Savusta ei silti niin vain päästä, vaan se jää viipyilemään myös jälkimakuun, nostaen esiin myös tervaisuutta. Hiilihapot ovat kohtalaiset ja suutuntuma keskitäyteläinen. Lasin edetessä kohti loppuaan jostain hiipii häiritsemään lähes esanssinen makeus, mikä latistaa kokonaiskuvaa. Kiinnostava, mutta ei kovin tasapainoinen savuolut.

Iso-Kallan Savu Kekri

IMG_20171006_210833_1

Tyyli: savuolut

Alkoholi: 5,7%

Katkerot 26 EBU

Kuopiolaisen Iso-Kallan Panimon Savu Kekri edustaa hieman tavallisesta poikkeavaa lähestymistapaa satokauden oluisiin. Tumman punaruskea olut muodostaa maltillisen määrän pitkään kestävää valkoista vaahtoa. Tuoksun savuisuus on selvästi vähäisempää kuin Mustassa Lomittajassa. Myös kukkaista humalaa löytyy savuisuutta keventämään. Maussa tuntuvat viljaisa maltaisuus ja sen kanssa hyvin yhteensopiva maltillinen savuisuus.

Suutuntuma on keskitäyteläinen, tai vähän kevyempi. Savuisuus vahvistuu hiljalleen lasin edetessä. Toisin kuin Ruosniemen olut, tämä vain paranee loppua kohden. Oluen ohessa syömäni sipsitkin hupenevat ja vahvistavat sitä vaikutelmaa, että tämä olisi erinomainen ruokajuoma. Epäilemättä erityisesti porsaan ja makkaran kanssa, kuten pullon kyljessäkin ohjeistetaan. Savufriikille tämä ei ole läheskään Schlenkerlan veroinen, mutta hyvä olut silti ja maistamistani panimonsa paras. Tosin aiemmin olen suhtautunutkin Iso-Kallaan hieman skeptisesti.

-KimmoK

Olutarvio

Pari pääsiäisolutta

Tai kolme. Pääsiäinen ei ole olutsesongeista ainakaan Suomessa se suosituin, mutta sillä on pitkät perinteet varsinkin Manner-Euroopassa, jossa olut on ollut perinteinen paastonajan juoma. Suomalaiselle taas mämminmakuinen olut tuo takuulla pääsiäisen mieleen. Tutustutaan kolmeen pääsiäisolueen, mämmiä niistä ei tosin löydy. Kaksi ruokakaupasta saatavilla olevaa tarttuivat matkaan hetken mielijohteesta ja meno on sen mukaista.

Aecht Schlenkerla Fastenbier

IMG_20170408_173815_1

Tyyli: savuolut

Alkoholi: 5,5%

Katkerot: 33,7 EBU

Saksalaisen Schlenkerlan savuoluet ovat käsite. Paasto-olut eli Fastenbier on väriltään tumman punaruskea ja läpikuultava. Pitkäkestoista vaalean beigeä vaahtoa muodostuu kohtalaisesti. Tuoksu on savuinen, tuo mieleen vaatteisiin tarttuneen nuotion tuoksun. Tai Etelä-Pohjanmaalla poltettavat pääsiäiskokot. Onnistuu silti välttämään tunkkaisuuden, varmaankin savun tuoksuun sekoittuvan yrttisyyden ansiosta. Maussa on savua, tervaleijonaa ja maltaista makeutta. Maltillinen katkero tulee ruohoisena ja yrttisenä päättyen kuivaan savuisuuteen. Schlenkerlan savuoluiden yhteydessä mainitaan usein palvikinkku, mutta tässä se tulee vasta kestävän ja ruokaisan jälkimaun yhteydessä.

Kokonaisuus on täydellisen tasapainoinen, helposti juotava savuisten juomien ystävän ykkösvalinta. Fastenbier tuntuu olevan tänä vuonna poikkeuksellisen kovassa vedossa.

Stadin Panimo: Easter Pale Ale

aviary-image-1492010919103_1

Tyyli: pale ale

Alkoholi: 4,5%

Easter Pale Ale on melko kirkas, syvän kullankeltainen olut. Vaahtoa muodostuu vähäisesti. Tuoksu on viljaisan maltainen, ruohoinen ja yrttinen. Maussa tuntuu aluksi aika miellyttävääkin yrttiä, mutta heti perään tulee tunkkainen viljaisuus. Pientä katkeropuraisua seuraa tunkkaisen viljaisa jälkimaku. Ainakaan vetisyyttä ei tarvitse valittaa.

Oluen valmistuksessa on käytetty rosmariinia, jonka luulisi olevan aika tunnistettavaa, mutta onnistun poimimaan vain epämääräistä yrttisyyttä. Ruoan kanssa tämä voisi jotenkin toimiakin, mutta siihen on parempiakin vaihtoehtoja myös pääsiäisenä. Etiketin pupu on sentään söpö.

Vakka-Suomen Panimo: Prykmestar Pääsiäisolut

IMG_20170412_183517_1

Tyyli: aromatisoitu olut

Alkoholi: 4,5%

Prykmestar Pääsiäisolut on tuttu näky kauppojen hyllyillä pääsiäisen aikaan jo vuodesta 2009 lähtien. Väriltään se on läpikuultavan punaruskea, valkoista vaahtoa muodostuu kohtalaisesti. Tuoksu on voimakas, makeaa esanssista suklaata. Mausta löytyy kevyesti mallasta ja hennosti suklaata, mutta huomattavin piirre on vetisyys. Katkeroakin tuntuu vähäsen, jonka jälkeen päästäänkin takaisin vetisyyteen jälkimaussa.

Jos mielit helposti juotavaa ja kevyesti hiilihapotettua suklaavettä, tässä sitä olisi.

-KimmoK

Olutarvio

Sonnisaari Humalaja

Oululainen panimo Sonnisaari on perustettu vuonna 2014. Itse tutustuin heidän tuotteisiinsa ensimmäistä kertaa tammikuussa 2016. Nuo ensimmäiset kokemukset eivät vielä vakuuttaneet, mutta myöhemmät samana vuonna saadut kyllä. Viime vuoden aikana panimon hyvä maine onkin kiirinyt koko maahan ja loppuvuodesta olutta tuli saataville myös pullotettuna, mikä tarkoittaa yhä parempaa saatavuutta. Tämä olut on ostettu Alkon verkkokaupasta, jonka kautta se onkin saatavilla ympäri Suomen.

Sonnisaari Humalaja

IMG_20170310_183924_1

Tyyli: IPA

Alkoholi: 6,7%

Katkerot: 96,7 EBU

Humalaja kaatuu lasiin kullankeltaisena, sameana ja runsaasti valkoista vaahtoa muodostaen. Oluessa uiskentelee pohjasakasta irronneita hippuja, hiivaa tai humalaa. Ei mikään kaunis näky.

Tuoksu on raikas ja erittäin hedelmäinen, trooppista hedelmää ja greippiä. Maku on myös raikas, greippiä sekä trooppista makeaa hedelmää. Veriappelsiini tulee mieleeni. Tämä siis aivan ensivaikutelmana, heti perään iskee nopeasti voimakas greippinen katkero. Alkon mittaamat melkein sata EBU-yksikköä kuivaavat suun ja tuntuvat ikenissä. En ole äärikatkerien IPA-oluiden ystävä, mutta se johtuu voimakkaan katkeron ja näissä oluissa usein runsaasti käytetyn makean karamellimaltaan yhdistelmästä. Tämän oluen vaaleassa mallaspohjassa ei karamellimaltaalla juhlita, vaikka sitäkin sieltä löytyy vaalean perusmaltaan, vehnämaltaan ja kaurahiutaleiden ohella. Tämä on omaan makuuni pelkästään hyvä asia. Niinpä kovakin katkero saa vain janoamaan uutta siemausta. Varsinkin kun tunne ennen uutta katkeroaaltoa on mehuisan raikas ja nektarimaisen hedelmäinen. Hiilihappoja on melko runsaasti.

Sonnisaari Humalaja on brutaalin nautinnollinen greippi-IPA. Trendeistä välittävät ovat jo pitkään julistaneet IPA-buumin kuolemaa. Buumia tai ei, niin hyvä olut on kuitenkin aina hyvää olutta ja tämä on jopa erinomaista.

-KimmoK

Olutarvio

Pyynikin Ruby Jazz Ale ja Post Mortem

Tamperelainen, vuodesta 2013 olutta valmistanut Pyynikin käsityöläispanimo omaa vuosiinsa nähden hyvin vaiheikkaan ja tuotteliaan historian. Myös tulevaisuus näyttää hyvältä, sitä siivittävät muun muassa kansainvälisissä olutkilpailuissa menestyminen ja meneillään oleva osakeanti. Nämä oluet on saatu panimolta.

Pyynikin Ruby Jazz Ale

IMG_20170129_213899_1

Tyyli: red ale

Alkoholi: 4,7%

Katkerot: 50 EBU

Pitkään Pyynikin valikoimissa ollut Ruby Jazz Ale voitti viime syksynä World Beer Awards -kilpailussa mietojen tummien pintahiivaoluiden sarjan. Palkinnon tuoma huomio loi kysyntää, johon vastattiin laittamalla olutta tölkkiin. Panimon oma tölkityslinjasto on pyörähtänyt käyntiin tämän vuoden alusta, mutta jo ennen sitä ensimmäinen erä jatsia tölkitettiin Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan linjastolla.

Ruby Jazz näyttää kaadettaessa punaruskealta, mutta asettuu tuoppiin lähes mustana. Vaaleaa vaahtoa syntyy runsaasti, mutta se haihtuu nopeasti. Tuoksussa tuntuu havuista ja greippistä humalointia. Oluen valmistuksessa on käytetty pihlajanmarjaa ja juoman lämmetessä se ilmestyy tuoksuun happamana marjaisuutena.

Maussa on edelleen voimakkaasti greippiä ja havuisuutta, sekä sitä hieman hapanta marjaisuutta. Mallas tuntuu pienenä paahteena, mutta humalan ehdoilla mennään. Loppumaussa tulee miellyttävän voimakas katkero. Jälkimaku on pitkäkestoinen. Suutuntumassa on miedolle oluelle tyypillistä pientä vetisyyttä, mutta ei häiritsevästi. Hiilihappoja on runsaasti.

Maukastahan tämä on ja yritystä monipuolisuuteen löytyy, mutta lopulta humalapainotteisuus käy kuitenkin vähän tylsäksi.

Pyynikin Post Mortem

IMG_20170203_213928_1  IMG_20170203_214131_1

Tyyli: imperial stout

Alkoholi: 9%

Katkerot: 33 EBU

Post Mortem julkaistiin 29.10.2016 666:n kappaleen eränä olutravintolamyyntiin. Pahvisine ruumisarkkuineen tämä vetää pisteet kotiin huomiota herättävän pakkaussuunnittelun sarjassa.

Väriltään Postem Mortem on asiaankuuluvan mustaa. Vaaleanruskea vaahtokukka majailee oluen päällä hyvän aikaa. Tuoksussa tuntuu runsasta suklaata ja viekoittelevaa vaniljaa.

Maussa on ensimmäisenä paahteista mallasta, kahvia ja suklaata. Tynnyrikypsytys on tuonut makuun jokseenkin portviinimäisiä piirteitä, jotka jäävät viipyilemään jälkimakuun. Katkero on vähäistä. Olut on suutuntumaltaan keskitäyteläinen ja hiilihapoiltaan maltillinen.

Imperial stoutiksi tämä on miellyttävän pehmeä, ei pätkääkään aggressiivinen. Mainio nautiskeluolut.

-KimmoK

Olutarvio

Kolme poimintaa jouluolutvalikoimasta

Oluella on useita sesonkeja vuodessa. Ilmiselvin ja oma suosikkini on joulu. Tässä on kolme poimintaa Alkon jouluolutvalikoimasta.

Vakka-Suomen Panimo Prykmestar Talvibock

img_20161215_200910_1

Tyyli: dobbelbock

Alkoholi: 9,2%

Katkerot: 32,1 EBU

Uusikaupunkilaisen Vakka-Suomen Panimon Prykmestar Talvibock on tumman ruskeaa, mutta kuitenkin läpikuultavaa olutta. Lasiin kaadettaessa se muodostaa kohtalaisesti valkoista vaahtoa. Tuoksussa on mämmin mieleen tuovaa maltaisuutta ja siirappista makeutta. Maku on vahvan maltainen, makea ja leipäinen. Katkero tasoittaa makeutta, mutta ei aivan tarpeeksi. Myös alkoholi tuntuu maussa hieman. Hiilihapot ovat kohtalaiset ja suutuntuma on puolitäyteläinen. Jälkimaku on siirappisen makea.

Joulupöydässä tumma, vahva lager sopii kinkun ja laatikoiden kaveriksi. Itse valitsisin kuitenkin tämän sijaan kausivalikoimien vakiojäsenen, saksalaisen Ayinger Winter Bockin. Se on vähemmän makea ja alkoholitasoltaan alhaisempi, mutta silti riittävän tuhti.

Põhjala Jõuluöö

img_20161218_211610_1

Tyyli: imperial porter

Alkoholi: 8%

Katkerot: 49,4 EBU

Virolaisen Põhjalan Jõuluöö siirtääkin meidät heti jälkiruokaosastolle. Se on väriltään mustaa olutta, vaaleanruskealla lähes välittömästi katoavalla vaahdolla. Tuoksussa on tummaa suklaata ja kahvista paahteisuutta. Suklaan tuoksu on erittäin miellyttävä. Maussa paahdettua mallasta, tummaa suklaata, lakritsia. Katkero tuntuu sopivan voimakkaana, jolloin makeus ei hallitse kokonaisuutta liikaa. Hiilihappoisuutta on aika paljon.

Tämä oli toinen kertani Jõuluöön parissa. Ensimmäisellä kerralla kokonaisuus tuntui jäävän jotenkin vajaaksi, mutta nyt olen sitä mieltä että tämä on juuri sopivan tuhti portteri vaikkapa suklaan kanssa nautittavaksi.

Ridgeway Brewing Insanely Bad Elf

img_20161214_192057_1

Tyyli: imperial red ale

Alkoholi: 11,2%

Katkerot: 43 EBU

Brittiläisen Ridgeway Brewingin Insanely Bad Elf on väriltään kuparisen punertavaa ja läpikuultavaa olutta. Vaaleaa vaahtoa muodostuu vain vähän ja se haihtuu nopeasti. Tuoksussa on kuivahedelmää ja tummaa marjaisuutta. Makeaa viikunaa. Maussa makea hedelmäisyys jatkuu sisältäen myös pippurista mausteisuutta. Katkeron puraisu tuntuu lopussa. Hiilihappoisuus on tuntuvaa ja jälkimaku on pitkäkestoinen. Korkea alkoholipitoisuus tuntuu voimakkaana lämmittävänä tunteena. Siitä ja runsaasta makeudesta huolimatta mielipuolinen tonttu on yllättävän helposti juotavaa.

Insanely Bad Elf ei takuulla sovi jokaiseen makuun. Itse näkisin sen myöhäisillan mietiskelyjuomana takkatulen loimussa. Kaveriksi voi valita pitkään kypsytettyä juustoa, esimerkiksi goudaa. Myös olut itse on valmistettu kypsyttäminen mielessä. Kunnollisten kylmäsäilytystilojen omistajien kannattaakin ostaa useampi pullo ja tarkistaa miten tuoksu ja maku kehittyvät vuoden tai vaikkapa kolmen vuoden kuluessa.

Yhteenveto

Sana ”makea” toistuu yläpuolella useaan kertaan. Ehkä tämä onkin edelleen jatkuvan kaupallisen trendikkyyden ohella syy siihen, että kausivalikoimissa on tänä vuonna myös useita IPA-tyylisiä oluita. Joulunakin kannattaa silti muistaa, että aina välillä voi valita myös sen oman suosikkioluen, vaikka sen nimessä ei olisikaan termejä ”joulu” tai ”talvi”. Maltaista joulua kaikille, palataan olutarvioiden pariin taas ensi vuonna!

-KimmoK

Olutarvio

Jacobstads Victorious Secret

Yksi kommentti

Viime vuosina Suomessa on perustettu kymmeniä uusia pienpanimoja. Kaikki eivät myöskään ole Tampereen eteläpuolella, vaan olutbuumi on koko Suomen juttu. Pohjanmaa ei ole jäänyt tässä muita huonommaksi. Henkisesti pietarsaarelainen, mutta fyysisesti Uusikaarlepyyssä sijaitseva Jacobstads toi ensimmäiset tuotteensa markkinoille alkuvuodesta 2016. Tämänkertainen arvio-olut on saatu panimolta.

Jacobstads: Victorious Secret

img_20161117_213753_1 img_20161117_213815_1

Tyyli: Session Pale Ale

Alkoholi: 4,4%

Katkerot: 56 IBU (vahvistamaton tieto)

Sessio-oluet ovat alkoholipitoisuudeltaan mietoja oluita, nykyään usein IPA-tyylisiä. Termin taustat ovat ensimmäisen maailmansodan aikaisessa Englannissa, jossa asetehtaiden työläisillä oli oikeus tiettyyn määrään ”olutsessioita” työpäivän aikana. Mietous oli siis aivan aiheellista.

Victorious Secret on väriltään vaalea, hieman oljenkeltaista kultaisempi. Lähes kirkas olut muodostaa kohtalaisesti nopeasti häviävää valkoista vaahtoa. Tuoksu on kesäinen ja trooppisen eksoottinen, greippiä ja mangoa.

Maussa on greippiä, pieni vivahdus maltaista makeutta ja runsaasti mangoa. Mieleen tulee Pöhjala Uus Maailm, yhdistävänä tekijänä Mosaic-humala. Katkero on sopivan napakkaa, jättäen greippisen jälkimaun. Humalointi määrittelee tämän oluen, peittäen mallaspohjan keveyden. Vetisyyttä ei tunnu. Hiilihappoa on reilusti.

Victorious Secret on vahvuuteensa nähden erittäin mallikas pale ale. Se on kesäisen raikas ja tuntuvasti katkera. Maltaan olemattomuus saattaisi häiritä, mutta humalavetoisuus on toteutettu niin tyylikkäästi, että se ei haittaa. Toistaiseksi tätä on saatavissa vain ravintoloissa. Panimo on muuttamassa uusiin toimitiloihin, joten toivottavasti Victorious Secret olisi noudettavissa janon sammuttajaksi myös kaupan hyllyltä ensi kesään mennessä.

Olutarvio

Olvi Black IPA ja Maku Brewing Black IPA

4 kommenttia

Oluessa on loputtoman paljon erilaisia tyylilajeja ja uusia syntyy edelleen. Black IPA:a voidaan ajatella joko amerikkalaisittain voimakkaasti aromihumaloituna porterina/stoutina tai tummilla, paahteisilla maltailla ryyditettynä India Pale Alena.

Olvi Black IPA

img_20161013_174053_1

Alkoholi: 4,7%

Katkerot: 55 EBU

Suomen kolmesta suuresta panimosta ainoa kotimaisessa omistuksessa oleva, Olvi, on löytänyt amerikkalaiset humalat isolle toimijalle sopivan viiveen jälkeen ryminällä. IPA ja APA ovat ilmeisinä myyntimenestyksinä johtaneet uutuusesittelyjen jatkumiseen. Black IPA:ssa epäilyksiä herättää tyylilajin toimivuus alhaisella alkoholipitoisuudella.

Olvi Black IPA on väriltään, kuinka ollakaan, mustaa ja muodostaa runsaasti vaaleanruskeaa vaahtoa. Vaahto säilyy melko pitkään ja muodostaa hävitessään tiheää pitsiä. Tuoksussa on voimakkaasti greippiä ja pihkaa sekä jonkin verran paahteista mallasta.

Maussa on pihkaa, havuja, maltaan paahteisuutta ja makeutta. Katkero on varsin mukavan tuntuinen. Jälkimaku on miellyttävä, ehkä vähän miedon puoleinen. Suutuntuma on melko kevyt, mutta rapsakkaasti hiilihapotettu.

Humalointi toimii ja olut on yllättävän hyvin tasapainossa, vaikka tietenkin mallasrunko voisi olla vahvempikin. Olvi onnistuu ylittämään omat, aika matalat, odotukseni ja tätä voisi juoda uudestaankin jonkinasteisesta yksiulotteisuudesta huolimatta.

Maku Brewing Black IPA

img_20161020_215815_1

Alkoholi: 6,1%

Katkerot: 80,8 EBU

Tuusulalaisen, vuonna 2014 perustetun Maku Brewingin Black IPA on lähes mustaa, mutta hieman ruskean läpikuultavaa olutta beigellä vaahdolla. Tuoksussa ensimmäisenä ovat greippi ja pihkaisuus, mutta niiden alta tulee myös paahteista mallasta.

Maussa on kirpeää sitrusta, pihkaa ja havua. Nämä humalan elementit hallitsevat, mutta niiden lisäksi tuntuu selvästi kahvista paahteisuutta ja hieman tummaa suklaata. Suuta kuivattavaa varsin karkeaa katkeroa on runsaasti. Jälkimakua määrittelevät katkeron vaikutukset ja kevyehkö paahteisuus. Maku BIPA:n suutuntuma on yllättävänkin kevyt ja hiilihapot ovat matalalla tasolla.

Olviin verrattuna Maku Black IPA on toki monivivahteisempi, mutta ei niin selvästi kuin luulisi. Vaikka oluen tyylilajien kirjo on yksi niistä asioista, jotka tekevät siitä niin mainion juoman, taidan loppujen lopuksi mieluiten nauttia IPA-tyylisen humaloinnin ja paahteiset maltaat erikseen. Pidetään Black IPA tyylinä kuitenkin jatkossakin tarkkailulistalla.

-KimmoK

Olutarvio

Omnipollo Noa Pecan Mud

Tarinoiden mukaan vielä 90-luvulla suomalaisessa olutravintolassa oli saatavilla ehkä kolmea vaaleaa lageria ja Koffin Porteria. Nettiä ja matkustelua harrastavalle innokkaalle oluen ystävälle paikalliset valikoimat jättävät edelleen paljon toivomisen varaa. Silti tilanne on muuttunut huimasti aivan viimeisen viidenkin vuoden aikana. Kotimaisen tuotannon monipuolistuminen ja asialleen omistautuvat olutravintolat ovat tässä iso tekijä, mutta myös Alko on herännyt siihen että monopoliasema ei nykyään enää yksinään riitä. Yksi seuraus tästä on ollut voimakas tilausvalikoimien kasvattaminen. Sieltä löytyy myös oluita, joista tavanomaisuus on kaukana.

Omnipollo: Noa Pecan Mud

img_20160929_225255_1

Tyyli: imperial stout

Alkoholi: 11%

Katkerot: 39 EBU

Vuonna 2011 perustettu ruotsalainen kiertolaispanimo Omnipollo on olutharrastajien suosiossa. Itse juomien lisäksi huomiota ovat kiinnittäneet omaperäiset ja mitä ilmeisimmin design-hipstereitä miellyttävät olutpullot. Niitä voi tarkastella lisää esimerkiksi täältä.

Noa Pecan Mud on väriltään hyvin tumman ruskeaa, lähes mustaa. Ruskeaa vaahtoa muodostuu maltillisesti. Tuoksu melkeinpä tyrmää huumaavalla suklaisuudellaan. Tuoksussa on paksua ja täyteläistä suklaata, suklaakakkua, suklaavanukasta. Myös kahvia on mukana.

Maussa on vähemmän yllättävästi myös runsaasti suklaata, mutta ei yhtä hurjalla intensiteetillä kuin tuoksussa. Myös kahvia ja häivähdys lakritsia esiintyy. Lopussa varovainen katkero tasoittaa makeutta hieman. Jälkimaku on erittäin pitkä ja erittäin miellyttävä. Siinä suklaa antaa enemmän tilaa ja paahteisuus sekä oluen nimen ennustama pähkinäisyys tulevat esiin. Niukasti hiilihappoinen olut on suutuntumaltaan pehmeä, täyteläinen ja tahmaava. Tätä ei tule juoda liian kylmänä, noin 15 astetta on sopiva aloituslämpötila.

Omnipollo Noa Pecan Mud on upea jälkiruokaolut vahvojen imperial stoutien ja suklaan ystävälle. Viimeistään hinta (10,99 € / 0,33 l) pitää huolen siitä että viimeinenkin tippa saa jakamattoman huomion osakseen.

-KimmoK

Olutarvio

Humalove Susanna’s Housewarming Saison ja Hiisi Kratti

Jatketaan Alkon alkusyksyn kotimaisiin uutuuksiin tutustumista. Nyt vuorossa on kaksi hedelmin tai marjoin maustettua saison-tyyppistä olutta. Belgian ja Ranskan maatiloilla alkunsa saanut saison on nykyajan pienpanimojen käsittelyssä karannut välillä melko kauaskin historiallisilta juuriltaan.

Humalove: Susanna’s Housewarming Saison

Susannan saisoni

Alkoholi: 7%

Katkerot: 21 EBU

Lupaus kotimaisuudesta rikotaan heti startissa: helsinkiläinen Humalove Brewing on kiertolaispanimo, joka valmistaa tuotteensa aina muiden panimojen tiloissa. Susannan saison on valmistettu belgialaisen Brouwerij Andersin panimossa. Mutta ei se mitään, ”designed in Finland”, kuten etiketissäkin sanotaan.

Lasissa on epämääräisen oranssinruskeaa, sameaa olutta valkoisella vaahdolla. Tuoksussa tuntuu belgihiivalle tyypillisiä käymisestereitä, mausteisuutta, trooppista hedelmää. Jos en olisi lukenut valmistusaineista mangoa, en välttämättä olisi ajatellut juuri sitä, mutta nyt ajattelen.

Maussa on trooppista hedelmää ja pippurista mausteisuutta, maltaista pyöreyttä ja pehmeyttä. Suutuntuma on rapsakan hiilihappoinen. Jälkimaussa katkeron kevyt puraisu jättää miellyttävän tunteen suuhun. Kokonaisuutena maku on pehmeä ja raikas, mutta myös mukavan vivahteikas ja kiinnostava.

Panimo Hiisi: Kratti

Kratti nauraa iloisesti

Alkoholi: 5,5%

Katkerot: 10,1 EBU

Kratti on näyttävän punaista olutta nopeasti haihtuvalla vitivalkoisella vaahdolla. Tuoksussa hapanta maltaisuutta, hapanta marjaisuutta. Hiivaa.

Maku on kirpeän herukkainen, hapan, myös puolukka on tunnistettavissa. Etiketin valmistusainelistauksesta voi todeta oluessa käytetyn mustaherukkaa ja puolukkaa. Ensin maku tuntuu häviävän aika nopeasti, mutta kyllä se lopulta jää viipyilemään suuhun. Hiilihappoisuus on korkealla tasolla.

Kirpeys ja happamuus määrittelevät tämän oluen. Se on helposti juotavaa, mutta aika yksioikoista. Kyseessä on takuuvarmat ”onko tämä edes olutta?” -ihmettelyt osakseen saava tuote. Kyllä se sitä on, sillä oluesta on moneksi.

Yhteenveto

Nykyaikainen saison on paitsi hiivan ominaispiirteitä ja raikkautta, myös happamuutta, monipuolisia raaka-aineita ja nykyiset maitokaupparajat ylittävää alkoholipitoisuutta. Näistä kahdesta Kratti oli itselläni kokeilussa jo toistamiseen. Kaikesta pirtsakkuudestaan huolimatta se ehti käydä jo vähän tylsäksi ja sen pariin tuskin enää kolmatta kertaa palaan. Susanna’s Housewarming Saison on tästä parista se monipuolisempi ja sen voisin ostaa toisen ja kolmannenkin kerran.

-KimmoK

Olutarvio

Mathildedal Seppä ja Hiisi Iku-Turso

Alkon valikoimiin saapui elokuun lopussa useita kotimaisten pienpanimojen tuotteita. Tarkastellaan niistä nyt kahta.

Mathildedalin Kyläpanimo: Seppä

WP_20160831_001_01

Tyyli: stout

Alkoholi: 7%

Katkerot: 34,4 EBU

Lähes mustaa olutta, joka lasiin kaadettaessa muodostaa kohtalaisesti vaaleanruskeaa vaahtoa. Vaahto haihtuu melko nopeasti ja jättää jälkeensä paikoittaista pitsiä.

Tuoksussa on runsaasti paahteista mallasta ja häivähdys savuisuutta. Myös maussa ensimmäisenä tulee paahteinen mallas, jossain välissä vilahtaa myös lakritsia. Sepän suutuntuma on pehmeä, hiilihappoisuus on matalalla tasolla.

Pitkäkestoinen jälkimaku on tässä oluessa kuitenkin se määrittelevin piirre: savuisuutta ja suuta kuivattavaa katkeroa. Nokinen savuisuus ei sinällään ole erityisen voimakasta, mutta se on silti se ominaisuus joka erottaa tämän useimmista muista stouteista. Se on myös se syy, joka todennäköisesti saa minut ostamaan tätä uudelleen. Kokeilin Seppää jo Helsingin SOPP-tapahtumassa. Pidin siitä silloin ja pidin nyt toisella yrittämälläkin. Ei mitään maailmoja mullistavaa, mutta sopivasti erottuvaa perustekemistä.

Panimo Hiisi: Iku-Turso

WP_20160903_006_1

Tyyli: imperial stout

Alkoholi: 9%

Katkerot: 75,9 EBU

Jyväskyläläinen Panimo Hiisi on noussut rytinällä yhdeksi suosikkipanimoistani. Hyvien oluiden lisäksi olen mieltynyt brändäykseen: tuotteiden nimet ja pullojen etiketit ammentavat suomalaisesta tarustosta, huumoria unohtamatta.

Iku-Turso on voimakkaan tummanruskea, lähes musta imperial stout. Hyvin vaalenruskeaa vaahtoa muodostuu oluen pinnalle runsaasti, mutta se myös haihtuu nopeasti tuottaen tasaisen pitsikuvion lasin reunoille.

Tuoksu antaa erittäin paahteista mallasta, kahvia ja tummaa suklaata. Myös amerikkalaistyylinen humalointi tuntuu havuisuutena. Maussa edelleen paahteista mallasta, myös lakritsia ja havuisuus on voimakkaampaa kuin tuoksussa. Katkero tulee jälkimaussa hyvin voimakkaana. Hiilihapot ovat melko voimakkaat, suutuntuma on öljyisen liukas. Korkeahko alkoholipitoisuus ei juurikaan häiritse vaan pysyttelee pääasiassa piilossa.

Humalointi vie mielikuvat kohti Plevnan Siperiaa, mutta ei tämä yhtä intensiivinen tai monipuolinen ole. Henkilökohtaisesti en niin välitä Black IPAa lähentelevästä humaloinnista stouteissani ja se Siperiakin maistuu parhaalta sen verran ikäännytettynä, että terävin humalointi on lientynyt. Saattaa olla että Iku-Turso jäi minulle kertatuttavuudeksi, mutta ei tämä missään tapauksessa huono ole.

-KimmoK