Elokuu on puolivälissä, mutta väistämättä olemme siirtymässä kohti syksyä. Elokuun viimeistä päivää kelpaa juhlistaa Ruoka & Olut -illassa Wazacassa. Luvassa on hyvää ruokaa ja juomaa, sekä puhetta siitä miten nämä kaksi oikein parhaiten yhdistetään.
Syyskuun puoliväliin / loppupuolelle suunnitellaan jäsentapaamista, lisätiedot seuraavat myöhemmin.
Järjestin kesäkuun alussa pienimuotoisen olutmaistelutilaisuuden kaveriporukalle teemalla ”kesäoluet”. Ryhmässä oli lisäkseni seitsemän henkeä, kaksi naista ja viisi miestä. Useimpien olutmieltymykset olivat lager-lähtöisiä, mutta mukaan mahtui myös yksi IPA-fani ja harvemmin olutta nauttivia. Lähtökohtani maisteltavien oluiden valintaan olivat vaalea väri, raikkaus, matalahko alkoholipitoisuus ja hyvä saatavuus Vaasan Alkoista ja ruokakaupoista.
Oluet maistelujärjestyksessä olivat nämä:
London Beer Factory Chelsea Blonde
Alkoholi: 4,3%
Katkerot: 20 IBU
Humalat: Equinox, Cascade
Maltaat: Extra Pale Maris Otter, vehnämallas
Halusin helpon, mutta maistuvan aloituksen. Amerikkalainen blonde ale on tyylilajina se ensimmäinen askel vaaleiden lager-oluiden ulkopuolelle. London Beer Factoryn Chelsea Blonde on varsin mainio lajinsa edustaja, raikas ja kevyesti sitruunainen. Sopiva helppo olut lämpimään päivään. London Beer Factoryn oluet kiinnittävät kaupan hyllyllä huomion kokonaan irti repäistävällä kannellaan. Itse olen ostanut näitä Citymarketeista, mutta muistelen nähneeni muuallakin.
Maisteluryhmässä olut sai hyväksyvän vastaanoton. Kesäkelpoisuus tunnustettiin, mutta selvästi enempäänkin olisi oltu valmiita. Vaisuksi IPA:ksikin tätä kutsuttiin, eli amerikkalaiset humalat tunnistettiin.
Saison Dupont Biologue
Alkoholi: 5,5%
Katkerot: 22.3 EBU
Maltaat: Ohramallas, vehnäsiirappi
Saison on henkilökohtainen kesäsuosikkini, joten niitä ujutin kattaukseen kaksi kappaletta. Belgialainen Saison Dupont on nykyaikaisen (tai 1900-lukulaisen, miten vain) saisonin arkkityyppi ja mielestäni hyvä aloituspiste sille mistä tyylissä on kyse. Tämä luomuversiokaan ei ole mikään varsinainen uutuusolut, onhan se esitelty jo 1990. Saison-hiivalle tyypillinen mausteisuus on läsnä ja myös hedelmäisyyttä löytyy. Kokonaisuus on hieman varovainenkin, mutta silti maistuva. Nämä myydään hauskassa 0,25 l pullossa.
Saison oli oluttyylinä useimmille ryhmässä tuntematon. Tässä vaiheessa olut sai innostuneen vastaanoton ja maltillisesta aloitusjuomasta poikkeavat maut herättivät kiinnostusta.
Hiisi Hati
Alkoholi: 5,7%
Katkerot: 35,4 EBU (Panimo ilmoittaa 25 IBU)
Maltaat: Ohramallas, vehnämallas
Hiisi Hati on panimon omankin ilmoituksen mukaan konstailematon saison, mutta tarjoaa silti selvästi enemmän räyhäkkyyttä ja maisteltavaa kuin Dupont. Tämä on yksi omia tyylilajin suosikkejani. Se ei ole liioitellun hapan kuten useat nykysaisonit ja tarjoaa myös sopivan puraisun katkeroa.
Hati sai maisteluryhmän unohtamaan Dupontin välittömästi. Tässä vaiheessa oltiin siis siirrytty koko ajan hyvästä oluesta parempaan.
Põhjala Kreuzber Berliner Waisse
Alkoholi: 3,5%
Katkerot: 5 IBU
Humalat: Magnum
Maltaat: Pale Ale, vehnämallas, kaurahiutaleet
Muuta: Lactobacillus-maitohappo
Minulla oli tunne että kesäolutmaistelu tarvitsee vehnäoluen, mutta en vain erityisemmin pidä niistä. Niinpä vakuutin itselleni mallaspohjaltaan vehnäpainotteisen hapanoluen riittävän. Tämä oli alkoholipitoisuudeltaan sarjan kevyin olut, mutta arvelin happamuuden tekevän siitä sen verran haastavan ja voimakkaan kokemuksen että sijoitus toiseksi viimeiseksi oli perusteltua. Virolaisen Põhjalan Kreuzber on tosiaan voimakkaasti hapan, mutta happamuus ei ole mitenkään ylivoimaista ja kokonaisuutena se on jopa erittäin helposti juotava olut. Siis oikein passeli kesäjuoma. Tämän kohdalla tavoite hyvästä paikallissaatavuudesta ei aivan täyttynyt. Kesäkuun alussa sitä oli Kivihaan Citymarketissa, mutta eipä ole enää.
Hapanolut oli koko maisteluryhmälle täysin uusi kokemus ja se herättikin eniten keskustelua ja huomioita. Jollekin se toi mieleen urheilujuoman ja yhdelle happamuus oli täysin liikaa.
Vakka-Suomen Panimo Prykmestar Luomu Pils
Alkoholi: 5,2 %
Katkerot: 27,8 EBU (Alkon mittaama, panimo ilmoittaa 41 EBU)
Humalat: Luomuhumala
Maltaat: Luomuohramallas
Halusin sijoittaa pilsin maistelun loppuun siloittelemaan hapanoluen mahdollisesti tuottamaa järkytystä. Luomu Pils toimii kesät talvet, vaikka täytyykin myöntää että varsin mallasvetoisena se ei ole se kaikkein kesäisin pils. Prykmestar NokkosPils olisi epäilemättä ollut osuvampi valinta, mutta sitä ei tainnut olla saatavilla vielä silloin kun valikoimaa suunnittelin.
Taisin turhaan holhota osallistujia sillä sijoitus setin loppuun ei toiminut Luomu Pilsin eduksi. Vain kaksi osallistujaa olivat tässä vaiheessa valmiita tunnustamaan sen ansiot.
Lopuksi
Maistelijat käyttivät jakamiani arviointilomakkeita innokkaasti läpi maistelun ja päätyivät spontaanisti asettamaan oluet paremmuusjärjestykseen. Se muodostui seuraavasti:
1. Hiisi Hati
2. Põhjala Kreuzber Berliner Waisse
3. London Beer Factory Chelsea Blonde
4. Saison Dupont Biologue
5. Prykmestar Luomu Pils
Tarjosin oluiden kanssa myös juustoja. Mitään ääritapauksia en näiden oluiden kanssa halunnut tarjota, vaan korkeintaan keskivahvoja kovia tai puolikovia juustoja. Helppo kuutioitavuus sopi tarjoilutilanteeseen. Valintani olivat sveitsiläinen appenzeller, ranskalainen morbier ja englantilainen oranssi cheddar, eli nyt ei kyllä päässyt vetämään kotiinpäin. Juustotkin maistuivat, appenzeller katosi pöydältä ensimmäisenä.
-KimmoK
Kesäjuhla 14.7. on päivitetty tapahtumakalenteriin. Muistathan ilmoittautua ajoissa! Elokuulle on suunnitteilla oluen ja ruoan yhdistävää ohjelmaa. Lisätietoa luvassa sitten kun tietoa on!
Wasalandia tuli lähes kolmenkymmenen toimintavuotensa aikana tutuksi paitsi vaasalaisille, myös koko maalle liiankin tarttuvan mainosjinglensä kautta. Ne ajat ovat kuitenkin ohi ja nyt rakennetaan tulevaisuutta. Craft Park Pohjanmaa tulee olemaan monipuolinen tapahtumapuisto, jonka ytimessä on panimoravintola. Parhaillaan on meneillään rahoituskierros osakeannin merkeissä. Vaasan Mallasjääkärit pyrkii toiminnallaan edistämään olutkulttuuria ja myös paikallisuus on meille tärkeää. Siksi olemmekin jo B-osakkeen omistajia. Myös sinulla on siihen mahdollisuus ja halutessasi voit käyttää suosittelijakoodiamme 2044.
Edit 5.7.2017: Craft Park haluaa lahjoittaa jokaisesta Mallasjääkäreiden suosittelijakoodille kertyneestä pisteestä viisi euroa yhdistyksen toimintaan, kunhan osakeannin tavoite täyttyy. Ostamalla Craft Parkin osakkeita edistät siis Vaasan seudun elinvoimaisuutta paitsi yritys-, niin myös järjestötoiminnan muodossa!
Koska lukeminen kannattaa aina, on tässä sivuston ensimmäinen kirja-arvio.
Stan Hieronymus: For the Love of Hops – The Practical Guide to Aroma, Bitterness and the Culture of Hops
Jo vuonna 2012 julkaistu For the Love of Hops on osa amerikkalaisen Brewers Association -järjestön julkaisemaa Brewing Elements -sarjaa, joka käsittelee seikkaperäisesti kaikki oluen peruselementit. Vaikka humalakasvien maailmassa on tapahtunut paljon sen jälkeenkin, ei näin perustavanlaatuinen tietopaketti ole silti merkittävästi vanhentunut. Stan Hieronymus on tämän lisäksi kirjoittanut useita muitakin olutaiheisia teoksia ja laatinut artikkeleja All About Beer -lehteen.
Kirja käy läpi humalan historiaa, nykyisyyttä ja osin tulevaisuuttakin. Humalakasvin jalostus, viljely ja ihmiset sen takana saavat paljon tilaa. Omissa osioissaan käsitellään niin humalan kemiallinen koostumus, maantieteellisen sijainnin merkitys kasvatuksessa, sadonkorjuu kuin varastointi ja jakelukin. Luonnollisesti myös humalan käyttöön oluen valmistuksessa perehdytään huolella. 105 humalalajiketta saavat omat pienet esittelynsä. Erilaiset tavat lisätä humalaa ja panimojen kekseliäisyys työnsä tehostamiseksi pääsevät esille. Mukana on anekdootteja useilta humalan viljelijöiltä ja oluen valmistajilta Yhdysvalloista, Englannista, Saksasta ja Tsekeistä. Loppupuolella on reseptiosuus, jossa tunnetut panimot kuten Sierra Nevada, Dog Fish Head ja Victory avaavat reseptejään.
Mikään mukava sohvapöytäkirja tämä ei ole. Sanasto on suomenkieliselle, hyvin englantia osaavalle lukijallekin haastavaa. Tämä yhdessä valtavan tietomäärän kanssa tekee kirjan lukemisesta melko raskasta. Hieronymuksen teksti pitäytyy asiassa, vaikka haastateltujen tarinat elävöittävätkin kokonaisuutta. Valokuvat ovat harvassa ja ne ovat puolivälin lyhyttä kuvakokoelmaa lukuun ottamatta mustavalkoisia. Kirja onkin parhaimmillaan pieninä annoksina.
For the Love of Hops on humalatietouden aarreaitta, joka on välttämätön vakavissaan oluen valmistuksesta kiinnostuneille. Satunnaisen lukijan se todennäköisesti karkottaa luotaan. Kirja on saatavilla nettikirjakaupoista.
-KimmoK
Tapahtumakalenteri on päivitetty toukokuun osalta. Torstaina 18.5. jatkuvat oluttyyli-illat Pale Ale ja IPA -illan merkeissä, paikkana O’Malleys. Kuukauden viimeisenä päivänä, keskiviikkona 31.5. on vuorossa kuukausitapaaminen Little Pubissa.
Tai kolme. Pääsiäinen ei ole olutsesongeista ainakaan Suomessa se suosituin, mutta sillä on pitkät perinteet varsinkin Manner-Euroopassa, jossa olut on ollut perinteinen paastonajan juoma. Suomalaiselle taas mämminmakuinen olut tuo takuulla pääsiäisen mieleen. Tutustutaan kolmeen pääsiäisolueen, mämmiä niistä ei tosin löydy. Kaksi ruokakaupasta saatavilla olevaa tarttuivat matkaan hetken mielijohteesta ja meno on sen mukaista.
Aecht Schlenkerla Fastenbier
Tyyli: savuolut
Alkoholi: 5,5%
Katkerot: 33,7 EBU
Saksalaisen Schlenkerlan savuoluet ovat käsite. Paasto-olut eli Fastenbier on väriltään tumman punaruskea ja läpikuultava. Pitkäkestoista vaalean beigeä vaahtoa muodostuu kohtalaisesti. Tuoksu on savuinen, tuo mieleen vaatteisiin tarttuneen nuotion tuoksun. Tai Etelä-Pohjanmaalla poltettavat pääsiäiskokot. Onnistuu silti välttämään tunkkaisuuden, varmaankin savun tuoksuun sekoittuvan yrttisyyden ansiosta. Maussa on savua, tervaleijonaa ja maltaista makeutta. Maltillinen katkero tulee ruohoisena ja yrttisenä päättyen kuivaan savuisuuteen. Schlenkerlan savuoluiden yhteydessä mainitaan usein palvikinkku, mutta tässä se tulee vasta kestävän ja ruokaisan jälkimaun yhteydessä.
Kokonaisuus on täydellisen tasapainoinen, helposti juotava savuisten juomien ystävän ykkösvalinta. Fastenbier tuntuu olevan tänä vuonna poikkeuksellisen kovassa vedossa.
Stadin Panimo: Easter Pale Ale
Tyyli: pale ale
Alkoholi: 4,5%
Easter Pale Ale on melko kirkas, syvän kullankeltainen olut. Vaahtoa muodostuu vähäisesti. Tuoksu on viljaisan maltainen, ruohoinen ja yrttinen. Maussa tuntuu aluksi aika miellyttävääkin yrttiä, mutta heti perään tulee tunkkainen viljaisuus. Pientä katkeropuraisua seuraa tunkkaisen viljaisa jälkimaku. Ainakaan vetisyyttä ei tarvitse valittaa.
Oluen valmistuksessa on käytetty rosmariinia, jonka luulisi olevan aika tunnistettavaa, mutta onnistun poimimaan vain epämääräistä yrttisyyttä. Ruoan kanssa tämä voisi jotenkin toimiakin, mutta siihen on parempiakin vaihtoehtoja myös pääsiäisenä. Etiketin pupu on sentään söpö.
Vakka-Suomen Panimo: Prykmestar Pääsiäisolut
Tyyli: aromatisoitu olut
Alkoholi: 4,5%
Prykmestar Pääsiäisolut on tuttu näky kauppojen hyllyillä pääsiäisen aikaan jo vuodesta 2009 lähtien. Väriltään se on läpikuultavan punaruskea, valkoista vaahtoa muodostuu kohtalaisesti. Tuoksu on voimakas, makeaa esanssista suklaata. Mausta löytyy kevyesti mallasta ja hennosti suklaata, mutta huomattavin piirre on vetisyys. Katkeroakin tuntuu vähäsen, jonka jälkeen päästäänkin takaisin vetisyyteen jälkimaussa.
Jos mielit helposti juotavaa ja kevyesti hiilihapotettua suklaavettä, tässä sitä olisi.
-KimmoK
Olut on monikäyttöinen ruokajuoma ja se sopii myös ruoan valmistamiseen. Näiden lohirullien kanssa sitä tarvitaan kuitenkin vain lasissa. Ne ovat helppo tapa tarjota lohta hieman erilaisessa muodossa ja sopivat vaikka alkuruoaksi kunnianhimoisemmallekin aterialle. Resepti on Anikó Lehtisen kirjasta Niin monta olutta. Tämän olutalan monitoimijan ja Olutliiton uuden puheenjohtajan muita reseptejä ja ajatuksia oluesta ja sen ulkopuolelta löytää hänen blogistaan Punavuorigourmet.
-400 g kylmäsavu- tai graavilohiviipaleita
-70 g maustamatonta tuorejuustoa
-1/2 – 1 rkl piparjuuritahnaa
-foliota
-koristeluun persiljaa
Voit käyttää myös valmista piparjuuri- tai ruohosipulituorejuustoa!
Sekoita tuorejuusto ja piparjuuritahna tasaiseksi. Levitä folio pöydälle. Nostele lohiviipaleet folion päälle niin, että ne ovat lomittain yhtenä suurena levynä. Levitä tuorejuusto tasaiseksi lohen päälle. Kääri levy tiukaksi kääreeksi folion avulla. Laita pakastimeen. Nosta käärö pakastimesta ja leikkaa viipaleiksi hieman kohmeisena, niin saat kauniimpia paloja. Irrota folio leikkamisen jälkeen. Koristele persiljalla. Tarjoa viileän pilsin kera.
Itse käytin kylmäsavulohta ja valmista piparjuurituorejuustoa, jo senkin takia ettei minulla ollut aavistustakaan mistä olisin piparjuuritahnaa löytänyt. Pidin rullaa pakkasessa pari-kolme tuntia ja otin sieltä pois vajaan tunnin ennen tarjoilua. Olen tehnyt näitä kahdesti ja ensimmäisellä kerralla juomavalintani oli Prykmestar Saazer Pils. Se on mallasrungoltaan hieman tavallisinta pilsiä tukevampi, mutta silti riittävän raikas sopiakseen lohen vastinpariksi. Alkon helmikuun käsityöolutkampanjaan kuuluneen oluen saatavuus vain taitaa olla jo loppumetreillään. Toisella kerralla juomana oli perinteikäs saksalainen Weihenstephaner Pils (kuvassa), joka myös toimi tämän ruoan kanssa erinomaisesti.
-KimmoK
Tyylilajit ovat loputon runsaudensarvi oluesta puhuttaessa: ”Edustaako tämä olut tyyliään?”, ”Onko se edes oma tyylinsä?”, ”Onko tyylilajeilla väliä?” On kuitenkin selvää, että eri oluttyylien tunteminen auttaa ymmärtämään oluen historiaa ja jäsentelemään omia olutmieltymyksiään. Siksi aloitamme nyt oluttyylejä esittelevän artikkelisarjan. Ensimmäinen osa käsittelee vaaleita lager-oluita ja sen on laatinut nimimerkin takana pysyttelevä jäsenemme. Artikkeli on käännetty myös ruotsiksi toisen jäsenemme, Sörenin, toimesta.
-KimmoK
—
Oluen maailma
Oluttyylejä on kymmeniä, ja jokainen panimo tekee näistä tyyleistä omanlaisiaan oluita. Tästä johtuen vain harvat oluttyypit voidaan selkeästi rajata. Oluissa maistuu aina ns. talon maku, eli jokainen olut on ensikädessä aina ”tekijöidensä näköinen”. Ei ihmekään, että olutharrastuksen aloittaminen voi tuntua haasteelliselta. Huoli pois, olet jo tietämättäsi aloittanut harrastuksen ensimmäisellä juomallasi oluella. Todennäköisesti se oli lageria, joka on ylivoimaisesti, valmistetusta ja, juodusta oluesta yleisintä. Lager onkin luontainen tapa sukeltaa oluen maailmaan, sillä tyylejä on useita, ne ovat monikäyttöisiä ja helposti lähestyttäviä.
Loistavia sivuja, jolla pääsee alkuun:
https://olutopas.info/aloittelijalle.php
https://www.systembolaget.se/fakta-och-nyheter/fakta-om-dryck/ol/
https://www.alko.fi/valikoimat-ja-hinnasto/tietoa-tuotteista/panimotuotteet/oluttyypit
Oluen maistelu ja arviointi
Itse en pisteytä maistamia oluita, mutta itse voit tietenkin niin tehdä. Jokaisen oma asia on miten ”vakavasti” harrastuksensa ottaa, mutta helpointa on kirjata ylös muutama pääkohta (ulkonäkö, tuoksu, maku ja jälkimaku) ja yleisvaikutelma oluesta. Hae samankaltaisuuksia/ eroja eri panimoiden/ maiden välillä.
https://olutopas.info/arvioinnista.php
VAALEA LAGER
Oluessa on kolme pääryhmää, näitä ovat pohjahiiva-, pintahiiva- ja spontaanikäymisoluet. Lager kuuluu näistä pohjahiivaoluisiin. Pohjahiivaoluet ovat saaneet nimensä siitä mihin hiiva asettuu käymisen jälkeen, eli tässä tapauksessa pohjalle. Käymislämpötila pidetään tyypillisesti alhaisempana (5-9 astetta) kuin pintahiivaoluissa, tällöin oluen maku on raikkaampi ja viljaisempi. Pintahiivaoluissa (mm. Ale, Vehnäolut, Porter, Stout) puolestaan hiiva nousee pintaan käymisen lopuksi ja käymislämpötila pidetään korkeampana, jolloin olut saa runsaammin vivahteita makuunsa.
Tässä keskitymme vain vaaleisiin lager-oluisiin, väriltään ne ovat vaalean keltaisesta aina kuparisiin. Nimensä se on saaneet Saksasta (lager = varasto), niitä nimittäin kypsytetään pitkiä aikoja viilen-netyssä varastotiloissa ( 3-12 viikkoa). Niitä on valmistettu 1400-luvulta asti ja ne ovat nuorin oluen pääryhmistä. Nykyisen ”maailmanjohtaja”-statuksensa lager sai kuitenkin vasta 1800-luvun puolessa välissä, kun ensimmäiset teolliset hiivakannat kehitettiin Keski-Euroopassa. Ensimmäiset teollisesti valmistetut lagerit valloittivatkin pian maailman olutmarkkinat ja ohittivat pintahiivaoluet valmistuksessa ja kulutuksessa. Koska lagereissa pääasiallisesti käytetyt ohramaltaat ovat hennosti paahdettuja ja humalointi on mietoa, ne tuovat usein vain vähän makuja mukanaan. Ne ovat pääosin raikkaita, kevyen maltaisia, miedosti humaloituja ja niiden alkoholipitoisuus vaihtelee suuresti.
Yleisimmät tyylit voidaan jaotella maantieteellisesti ja niiden alatyyppeihin. Jokaisesta alatyypistä voisi kirjoittaa sivukaupalla asiaa, nyt kuitenkin keskitymme vain lyhyesti yleisimpiin tyyleihin. Edellä mainituilta nettisivuilta löytyy kyllä lisää asiaa tarvittaessa.
Helles:
Yleisin saksalainen lager-tyyli. Ne ovat kepeitä, viljaisia, suutuntumaltaan kuivia ja humaloinniltaan aromaattisen kukkeita.
Pale Lager:
Usein valmistuksessa ohramaltaan lisäksi on saatettu käyttää esimerkiksi maissia, vehnää tai riisiä. Tämä saattaa ilmetä oluessa aavistuksen makeana vivahteena. Humaloinnissa käytetään usein alueelle tyypillisiä humalalajikkeita, jotka voivat tuoda esim. amerikkalaisissa oluissa greippisiä ja hedelmäisempiä vivahteita. Helposti nautittava kansainvälinen oluttyyli.
Steam Beer:
Kaliforniassa syntynyt oluttyyli, jossa käymislämpötila annettiin nousta korkeammaksi kuin muissa lagereissa yleensä. Humalointi on myös runsaampaa, maku maltaisempaa ja väriltään oluet ovat tyypillisesti kuparinruskeita.
Vienna Lager:
Historiallisesti Wienissä kehitetty oluttyyli, tällä hetkellä kuitenkin yleisintä Yhdysvalloissa. Oluet ovat maltaisempia, makeampia, paahteisempia ja aavistuksen mausteisempia kuin perinteiset eurooppalaiset lagerit. Värimaailman saman tyylinen kuin Steam Beer:ssä.
Eurooppalaiset/Mannermaiset Lagerit:
Samantyylisiä kuin Helles-oluet, jotka mukautuvat kuitenkin jokaisen maan omaan olutkultuuriin ja niissä käytettyihin maltaisiin ja humalalajikkeisiin, eivätkä ole tästä johtuen niin kuivia suutuntumaltaan. Kansainvälisin lager-tyyli.
Bock:
Alkujaan saksalainen oluttyyli. Viittaa korkeampaan alkoholipitoisuuteen. Runsaampi maltaisuus ja alkoholipitoisuus tulee esiin oluessa runsaampana suutuntumana ja hennosti aistittavana makeutena. Runsaampi humalointi tasapainottaa usein runkoa ja tuo mukanaan lievää katkeruutta ja yrttisyyttä. Doppelbock on alkoholipitoisuudeltaan vahvempi ja maultaan runsaampi isoveli. Bock-oluet saattavat olla myös väriltään selkeästi tummempia kuin muut lager-tyylit.
Eisbock:
Bock- tai Doppelbock-olut annetaan hennosti jäätyä ja syntyneet jäähileet kerätään pois. Näin ollen jäljellejäävän oluen alkoholipitoisuus nousee tuntuvasti, maltaisuuden maku voimistuu ja humalan maku kevenee.
Dortmunder:
Pohjois-Saksassa Pils-oluesta kehittynyt oluttyyli, joka on humaloinniltaan maltillisempi kuin serkkunsa. Tästä johtuen olut maistuu maltaisemmalta ja pehmeämmältä.
Tsekkiläinen Pils:
Tästä tyylistä kehittyivät aikanaan maailman valloittaneet lagerit. Pils on kuitenkin runsaammin humaloitua kuin lager. Halutessaan Pils voitaisiin erottaa omaksi pohjahiivaoluiden alaryhmäkseen, mutta tässä kirjoituksessa ne on helpompi niputtaa samaan ryhmään. Maltaisuudeltaan runsas ja voimakas eurooppalainen humalointi, tuovat selkeästi aistittavaa yrttisyyttä, mausteisuutta ja kukkeutta. Saksalaiset serkkunsa ovat maltaisuudeltaan ja rungoltaan kevyempiä versioita tsekkiläisestä, tästä johtuen humalointi tuoksuu ja maistuu voimakkaammin.
Lisää tietoa:
https://www.beeradvocate.com/beer/style
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_oluttyypeist%C3%A4
Kannattaa myös paneutua monenlaisiin olutkirjoihin harrastuksen alkumetreillä. Isolla sydämellä suosittelenkin ostamaan/ lainamaan kirjastosta ”Olut Viini Viski yhdessä”-kirjan (ISBN 978-952-321-109-4). Itselläni se antoi huomattavasti lisätietoa ja kiinnostavia tiedonjyväsiä olutharrastukseen.
-Caput Lupinum
—
Ölvärlden
Av de tiotals stilar öl som bryggeriena tagit fram och sätter sin egen prägel på kan man urskilja ett fåtal öltyper. Varje tillverkare har alltid sin egen smak på sitt öl. Man kan säga att ”ölet är sin bryggare lik”. Då är det inte så konstigt om öl som hobby kan kännas utmanande och svårt. Men ta det lugnt, du har redan tagit dina första steg i ölhobbyns värld i och med ditt första ölstop. Det var förmodligen av typen lager, som är den allra mest tillverkade och konsumerade typen av öl. Lager är lättast att börja med när man vill dyka in i ölvärlden då stilarterna är många, de är mångsidiga drycker och lätta att ta till sig.
Om du vill läsa mer så finns dessa utomordentliga länkar:
https://olutopas.info/aloittelijalle.php
https://www.systembolaget.se/fakta-och-nyheter/fakta-om-dryck/ol/
https://www.alko.fi/valikoimat-ja-hinnasto/tietoa-tuotteista/panimotuotteet/oluttyypit
Att smaka och poängsätta
Själv brukar jag inte poängsätta öl jag smakat på, men var och gör som den vill. Men några punkter lönar det sig i alla fall att skriva upp; utseende, doft, smak, eftersmak och allmän karaktär. Sök olikheter och likheter mellan de olika bryggerierna och länderna.
https://olutopas.info/arvioinnista.php
LJUS LAGER
Öl har tre huvudtyper: överjäst, underjäst och spontanjäst. Lager hör till de underjästa ölen. Underjästa öl har fått sitt namn av hur jästen samlas efter jäsningsprocessen, i detta fall på botten. Jäsningstemperaturen hålls något svalare (5-6 grader) än i överjästa öl. Det ger en friskare smak med toner av säden det bryggs av. I överjästa öl, så som Ale, Porter, Veteöl och Stout, stiger jästen till ytan i slutet av jäsningen och jäsningstemperaturen hålls något varmare. På så sätt fås en rikare smakvariation.
Här koncentrerar vi oss enbart på ljusa lageröl, som till färgen är från det ljust gula till kopparfärgat. Namnet kommer från tyska ordet Lager (= ett lager eller förrådsutrymme) i och med att ölet lagrades i svala förråd i 3-12 veckor. Lageröl har bryggts sen 1400- talet och är därmed den yngsta av öltyperna. Ölet fick sin stora spridning först på 1800- talet då de första jästkulturena för industrin togs fram i Centraleuropa. I och med detta tog lagertypen över ölmarknaden rätt snabbt både i produktion och konsumtion. Då kornmalten som används i lagerölet rostas lätt och humle används sparsamt ger de rätt lite karaktär åt ölet. Lager är oftast friska i smak, har mild humlebeska och alkoholprocenten varierar kraftigt.
De allmänna typerna av lager kan man dela upp geografiskt och dessutom i undertyper. Man skulle kunna skriva hyllmetrar om detta men nu koncentrerar vi oss på de allmänna typerna. På tidigare nämnda nätsidor kan man läsa mer ingående om detta.
Helles:
Den vanligaste typen av tysk lager. De är lätta, med smak av säd, torra och med aromatisk humlebeska.
Pale Lager:
I tillverkningen används t.ex. vete, majs eller ris som komplement till kornmalten. Detta ger ölet en aning sötma. I humlingen används regiontypiska arter som i t.ex. amerikanska öl tar fram grape och mer fruktiga toner. Ett öl som lätt avnjuts och som är känt internationellt.
Steam Beer:
Ett öl som uppfunnits i Kalifornien. Ölet har fått sitt namn från det att man låter brygden bli varmare i jäsningen än de övriga lagertyperna. Både humle- och maltsmakerna är starkare och färgerna mer mot koppar.
Vienna Lager:
Uppfunnet ursprungligen i Wien (därav namnet), men den mest kända typen i USA. Ölen har kraftigare maltsmak, är sötare, mera rostat och en aning kryddigare än de vanliga europeiska lagerölen. Färgen är rätt nära Steam Beer.
Europeiska / kontinentala Lager:
Stilen påminner mycket om Helles, men har olika karaktär beroende på vilket land det kommer ifrån. Ölen är gjorda med den egna regiones traditioner och med de sädes- och humlesorter som finns tillgängliga i området. Detta ger stor variation mellan regioner och länder. Oftast inte så torra i smaken. Den internationellt mest kända typen av lager.
Bock:
Ursprungligen en tysk öltyp och syftar på en högre alkoholhalt. En kraftigare malt- och alkoholarom gör smaken rikare och en aning sötare. En större mängd humle balanserar kärnan och tillför beska och örttoner. Doppelbock är storebror med kraftigare smak och alkoholhalt. Bock- öl kan också vara betydligt mörkare än de övriga lagertyperna. Bock har i allmänhet 6,3-7,2% alkohol. Doppelbock 7-12%.
Eisbock:
Bock- eller Doppelbock-ölet fryses långsamt ner. Kristallerna som bildas tas bort och kvar blir ett starkt öl med starkare maltsmak och mildare humlebeska. I allmänhet 9-14%.
Dortmunder:
Utvecklat från det nordtyska Pils- ölet, men har en mildare humlebeska än sin kusin. Därför har detta öl mer maltsmak och är mjukare till karaktären.
Tjeckisk Pils:
Detta är lagerölets ursprung och ur detta utvecklades den typ som vi idag kallar Lager. Pils har dock en starkare humlebeska än lagerölet. Pils kan egentligen klassas som en egen undergrupp av underjästa öl, men här är det mer naturligt att lägga Pilsen tillsammans med lager. Ölet har mycket smak av malt, stark humlebeska som ger örttoner, kryddighet och blommighet. De tyska varianterna är lättare än den tjeckiska, därför doftar och smakar humlet mer i dessa.
Mer information:
https://www.beeradvocate.com/beer/style/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_oluttyypeist%C3%A4
Som tips kan ännu sägas att det lönar sig i början att läsa öllitteratur. En bra bok är ”Olut Viini Viski Yhdessä” (ISBN 978-952-321-109-4). Jag har själv haft stor nytta av den, dels som informationskälla och dels för intressanta fakta om öl som hobby.
-Caput Lupinum
(övers. Sören)
Oululainen panimo Sonnisaari on perustettu vuonna 2014. Itse tutustuin heidän tuotteisiinsa ensimmäistä kertaa tammikuussa 2016. Nuo ensimmäiset kokemukset eivät vielä vakuuttaneet, mutta myöhemmät samana vuonna saadut kyllä. Viime vuoden aikana panimon hyvä maine onkin kiirinyt koko maahan ja loppuvuodesta olutta tuli saataville myös pullotettuna, mikä tarkoittaa yhä parempaa saatavuutta. Tämä olut on ostettu Alkon verkkokaupasta, jonka kautta se onkin saatavilla ympäri Suomen.
Sonnisaari Humalaja
Tyyli: IPA
Alkoholi: 6,7%
Katkerot: 96,7 EBU
Humalaja kaatuu lasiin kullankeltaisena, sameana ja runsaasti valkoista vaahtoa muodostaen. Oluessa uiskentelee pohjasakasta irronneita hippuja, hiivaa tai humalaa. Ei mikään kaunis näky.
Tuoksu on raikas ja erittäin hedelmäinen, trooppista hedelmää ja greippiä. Maku on myös raikas, greippiä sekä trooppista makeaa hedelmää. Veriappelsiini tulee mieleeni. Tämä siis aivan ensivaikutelmana, heti perään iskee nopeasti voimakas greippinen katkero. Alkon mittaamat melkein sata EBU-yksikköä kuivaavat suun ja tuntuvat ikenissä. En ole äärikatkerien IPA-oluiden ystävä, mutta se johtuu voimakkaan katkeron ja näissä oluissa usein runsaasti käytetyn makean karamellimaltaan yhdistelmästä. Tämän oluen vaaleassa mallaspohjassa ei karamellimaltaalla juhlita, vaikka sitäkin sieltä löytyy vaalean perusmaltaan, vehnämaltaan ja kaurahiutaleiden ohella. Tämä on omaan makuuni pelkästään hyvä asia. Niinpä kovakin katkero saa vain janoamaan uutta siemausta. Varsinkin kun tunne ennen uutta katkeroaaltoa on mehuisan raikas ja nektarimaisen hedelmäinen. Hiilihappoja on melko runsaasti.
Sonnisaari Humalaja on brutaalin nautinnollinen greippi-IPA. Trendeistä välittävät ovat jo pitkään julistaneet IPA-buumin kuolemaa. Buumia tai ei, niin hyvä olut on kuitenkin aina hyvää olutta ja tämä on jopa erinomaista.
-KimmoK
