Avainsana-arkisto: Stout

Olutarvio

Pyynikin Ruby Jazz Ale ja Post Mortem

Tamperelainen, vuodesta 2013 olutta valmistanut Pyynikin käsityöläispanimo omaa vuosiinsa nähden hyvin vaiheikkaan ja tuotteliaan historian. Myös tulevaisuus näyttää hyvältä, sitä siivittävät muun muassa kansainvälisissä olutkilpailuissa menestyminen ja meneillään oleva osakeanti. Nämä oluet on saatu panimolta.

Pyynikin Ruby Jazz Ale

IMG_20170129_213899_1

Tyyli: red ale

Alkoholi: 4,7%

Katkerot: 50 EBU

Pitkään Pyynikin valikoimissa ollut Ruby Jazz Ale voitti viime syksynä World Beer Awards -kilpailussa mietojen tummien pintahiivaoluiden sarjan. Palkinnon tuoma huomio loi kysyntää, johon vastattiin laittamalla olutta tölkkiin. Panimon oma tölkityslinjasto on pyörähtänyt käyntiin tämän vuoden alusta, mutta jo ennen sitä ensimmäinen erä jatsia tölkitettiin Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan linjastolla.

Ruby Jazz näyttää kaadettaessa punaruskealta, mutta asettuu tuoppiin lähes mustana. Vaaleaa vaahtoa syntyy runsaasti, mutta se haihtuu nopeasti. Tuoksussa tuntuu havuista ja greippistä humalointia. Oluen valmistuksessa on käytetty pihlajanmarjaa ja juoman lämmetessä se ilmestyy tuoksuun happamana marjaisuutena.

Maussa on edelleen voimakkaasti greippiä ja havuisuutta, sekä sitä hieman hapanta marjaisuutta. Mallas tuntuu pienenä paahteena, mutta humalan ehdoilla mennään. Loppumaussa tulee miellyttävän voimakas katkero. Jälkimaku on pitkäkestoinen. Suutuntumassa on miedolle oluelle tyypillistä pientä vetisyyttä, mutta ei häiritsevästi. Hiilihappoja on runsaasti.

Maukastahan tämä on ja yritystä monipuolisuuteen löytyy, mutta lopulta humalapainotteisuus käy kuitenkin vähän tylsäksi.

Pyynikin Post Mortem

IMG_20170203_213928_1  IMG_20170203_214131_1

Tyyli: imperial stout

Alkoholi: 9%

Katkerot: 33 EBU

Post Mortem julkaistiin 29.10.2016 666:n kappaleen eränä olutravintolamyyntiin. Pahvisine ruumisarkkuineen tämä vetää pisteet kotiin huomiota herättävän pakkaussuunnittelun sarjassa.

Väriltään Postem Mortem on asiaankuuluvan mustaa. Vaaleanruskea vaahtokukka majailee oluen päällä hyvän aikaa. Tuoksussa tuntuu runsasta suklaata ja viekoittelevaa vaniljaa.

Maussa on ensimmäisenä paahteista mallasta, kahvia ja suklaata. Tynnyrikypsytys on tuonut makuun jokseenkin portviinimäisiä piirteitä, jotka jäävät viipyilemään jälkimakuun. Katkero on vähäistä. Olut on suutuntumaltaan keskitäyteläinen ja hiilihapoiltaan maltillinen.

Imperial stoutiksi tämä on miellyttävän pehmeä, ei pätkääkään aggressiivinen. Mainio nautiskeluolut.

-KimmoK

Olutarvio

Omnipollo Noa Pecan Mud

Tarinoiden mukaan vielä 90-luvulla suomalaisessa olutravintolassa oli saatavilla ehkä kolmea vaaleaa lageria ja Koffin Porteria. Nettiä ja matkustelua harrastavalle innokkaalle oluen ystävälle paikalliset valikoimat jättävät edelleen paljon toivomisen varaa. Silti tilanne on muuttunut huimasti aivan viimeisen viidenkin vuoden aikana. Kotimaisen tuotannon monipuolistuminen ja asialleen omistautuvat olutravintolat ovat tässä iso tekijä, mutta myös Alko on herännyt siihen että monopoliasema ei nykyään enää yksinään riitä. Yksi seuraus tästä on ollut voimakas tilausvalikoimien kasvattaminen. Sieltä löytyy myös oluita, joista tavanomaisuus on kaukana.

Omnipollo: Noa Pecan Mud

img_20160929_225255_1

Tyyli: imperial stout

Alkoholi: 11%

Katkerot: 39 EBU

Vuonna 2011 perustettu ruotsalainen kiertolaispanimo Omnipollo on olutharrastajien suosiossa. Itse juomien lisäksi huomiota ovat kiinnittäneet omaperäiset ja mitä ilmeisimmin design-hipstereitä miellyttävät olutpullot. Niitä voi tarkastella lisää esimerkiksi täältä.

Noa Pecan Mud on väriltään hyvin tumman ruskeaa, lähes mustaa. Ruskeaa vaahtoa muodostuu maltillisesti. Tuoksu melkeinpä tyrmää huumaavalla suklaisuudellaan. Tuoksussa on paksua ja täyteläistä suklaata, suklaakakkua, suklaavanukasta. Myös kahvia on mukana.

Maussa on vähemmän yllättävästi myös runsaasti suklaata, mutta ei yhtä hurjalla intensiteetillä kuin tuoksussa. Myös kahvia ja häivähdys lakritsia esiintyy. Lopussa varovainen katkero tasoittaa makeutta hieman. Jälkimaku on erittäin pitkä ja erittäin miellyttävä. Siinä suklaa antaa enemmän tilaa ja paahteisuus sekä oluen nimen ennustama pähkinäisyys tulevat esiin. Niukasti hiilihappoinen olut on suutuntumaltaan pehmeä, täyteläinen ja tahmaava. Tätä ei tule juoda liian kylmänä, noin 15 astetta on sopiva aloituslämpötila.

Omnipollo Noa Pecan Mud on upea jälkiruokaolut vahvojen imperial stoutien ja suklaan ystävälle. Viimeistään hinta (10,99 € / 0,33 l) pitää huolen siitä että viimeinenkin tippa saa jakamattoman huomion osakseen.

-KimmoK

Olutarvio

Mathildedal Seppä ja Hiisi Iku-Turso

Alkon valikoimiin saapui elokuun lopussa useita kotimaisten pienpanimojen tuotteita. Tarkastellaan niistä nyt kahta.

Mathildedalin Kyläpanimo: Seppä

WP_20160831_001_01

Tyyli: stout

Alkoholi: 7%

Katkerot: 34,4 EBU

Lähes mustaa olutta, joka lasiin kaadettaessa muodostaa kohtalaisesti vaaleanruskeaa vaahtoa. Vaahto haihtuu melko nopeasti ja jättää jälkeensä paikoittaista pitsiä.

Tuoksussa on runsaasti paahteista mallasta ja häivähdys savuisuutta. Myös maussa ensimmäisenä tulee paahteinen mallas, jossain välissä vilahtaa myös lakritsia. Sepän suutuntuma on pehmeä, hiilihappoisuus on matalalla tasolla.

Pitkäkestoinen jälkimaku on tässä oluessa kuitenkin se määrittelevin piirre: savuisuutta ja suuta kuivattavaa katkeroa. Nokinen savuisuus ei sinällään ole erityisen voimakasta, mutta se on silti se ominaisuus joka erottaa tämän useimmista muista stouteista. Se on myös se syy, joka todennäköisesti saa minut ostamaan tätä uudelleen. Kokeilin Seppää jo Helsingin SOPP-tapahtumassa. Pidin siitä silloin ja pidin nyt toisella yrittämälläkin. Ei mitään maailmoja mullistavaa, mutta sopivasti erottuvaa perustekemistä.

Panimo Hiisi: Iku-Turso

WP_20160903_006_1

Tyyli: imperial stout

Alkoholi: 9%

Katkerot: 75,9 EBU

Jyväskyläläinen Panimo Hiisi on noussut rytinällä yhdeksi suosikkipanimoistani. Hyvien oluiden lisäksi olen mieltynyt brändäykseen: tuotteiden nimet ja pullojen etiketit ammentavat suomalaisesta tarustosta, huumoria unohtamatta.

Iku-Turso on voimakkaan tummanruskea, lähes musta imperial stout. Hyvin vaalenruskeaa vaahtoa muodostuu oluen pinnalle runsaasti, mutta se myös haihtuu nopeasti tuottaen tasaisen pitsikuvion lasin reunoille.

Tuoksu antaa erittäin paahteista mallasta, kahvia ja tummaa suklaata. Myös amerikkalaistyylinen humalointi tuntuu havuisuutena. Maussa edelleen paahteista mallasta, myös lakritsia ja havuisuus on voimakkaampaa kuin tuoksussa. Katkero tulee jälkimaussa hyvin voimakkaana. Hiilihapot ovat melko voimakkaat, suutuntuma on öljyisen liukas. Korkeahko alkoholipitoisuus ei juurikaan häiritse vaan pysyttelee pääasiassa piilossa.

Humalointi vie mielikuvat kohti Plevnan Siperiaa, mutta ei tämä yhtä intensiivinen tai monipuolinen ole. Henkilökohtaisesti en niin välitä Black IPAa lähentelevästä humaloinnista stouteissani ja se Siperiakin maistuu parhaalta sen verran ikäännytettynä, että terävin humalointi on lientynyt. Saattaa olla että Iku-Turso jäi minulle kertatuttavuudeksi, mutta ei tämä missään tapauksessa huono ole.

-KimmoK