Alkon valikoimiin saapui elokuun lopussa useita kotimaisten pienpanimojen tuotteita. Tarkastellaan niistä nyt kahta.

Mathildedalin Kyläpanimo: Seppä

Tyyli: stout

Alkoholi: 7%

Katkerot: 34,4 EBU

Lähes mustaa olutta, joka lasiin kaadettaessa muodostaa kohtalaisesti vaaleanruskeaa vaahtoa. Vaahto haihtuu melko nopeasti ja jättää jälkeensä paikoittaista pitsiä.

Tuoksussa on runsaasti paahteista mallasta ja häivähdys savuisuutta. Myös maussa ensimmäisenä tulee paahteinen mallas, jossain välissä vilahtaa myös lakritsia. Sepän suutuntuma on pehmeä, hiilihappoisuus on matalalla tasolla.

Pitkäkestoinen jälkimaku on tässä oluessa kuitenkin se määrittelevin piirre: savuisuutta ja suuta kuivattavaa katkeroa. Nokinen savuisuus ei sinällään ole erityisen voimakasta, mutta se on silti se ominaisuus joka erottaa tämän useimmista muista stouteista. Se on myös se syy, joka todennäköisesti saa minut ostamaan tätä uudelleen. Kokeilin Seppää jo Helsingin SOPP-tapahtumassa. Pidin siitä silloin ja pidin nyt toisella yrittämälläkin. Ei mitään maailmoja mullistavaa, mutta sopivasti erottuvaa perustekemistä.

Panimo Hiisi: Iku-Turso

Tyyli: imperial stout

Alkoholi: 9%

Katkerot: 75,9 EBU

Jyväskyläläinen Panimo Hiisi on noussut rytinällä yhdeksi suosikkipanimoistani. Hyvien oluiden lisäksi olen mieltynyt brändäykseen: tuotteiden nimet ja pullojen etiketit ammentavat suomalaisesta tarustosta, huumoria unohtamatta.

Iku-Turso on voimakkaan tummanruskea, lähes musta imperial stout. Hyvin vaalenruskeaa vaahtoa muodostuu oluen pinnalle runsaasti, mutta se myös haihtuu nopeasti tuottaen tasaisen pitsikuvion lasin reunoille.

Tuoksu antaa erittäin paahteista mallasta, kahvia ja tummaa suklaata. Myös amerikkalaistyylinen humalointi tuntuu havuisuutena. Maussa edelleen paahteista mallasta, myös lakritsia ja havuisuus on voimakkaampaa kuin tuoksussa. Katkero tulee jälkimaussa hyvin voimakkaana. Hiilihapot ovat melko voimakkaat, suutuntuma on öljyisen liukas. Korkeahko alkoholipitoisuus ei juurikaan häiritse vaan pysyttelee pääasiassa piilossa.

Humalointi vie mielikuvat kohti Plevnan Siperiaa, mutta ei tämä yhtä intensiivinen tai monipuolinen ole. Henkilökohtaisesti en niin välitä Black IPAa lähentelevästä humaloinnista stouteissani ja se Siperiakin maistuu parhaalta sen verran ikäännytettynä, että terävin humalointi on lientynyt. Saattaa olla että Iku-Turso jäi minulle kertatuttavuudeksi, mutta ei tämä missään tapauksessa huono ole.

-KimmoK